opiskeluhommia

Aika varma merkki kesän lähestymisestä taitaa olla se, et yks jos toinenkin opiskelija tarttuu lukemis- ja kirjoitushommiin viimeistään nyt ihan tosissaan. Jos ei ole kirjastolla heti sen aukeamisen aikaan, on melkein turha haaveilla, et sais istumapaikan yhdestäkään lukusalista. Aika hullua menoa. Sama homma myös tänään helatorstaina, joka on täälläkin pyhäpäivä. Ei paikan paikkaa yhtään missään. Oli pakko lähteä Bang og Jensen -kahvilaan lukemaan. Voi harmi.

Moinen opiskelijoiden ahkeruus on jollain tapaa potkinu muakin eteenpäin. Motivoivimmaksi lukuseuraksi koen tällä hetkellä lääkkisopiskelijat. Monesti olen hiipinyt niiden lukusaliin ja toivonut sen niiden mielettömän ahkeruusdraivin tarttuvan vähän minuunkin, heh. Ja on se osittain onnistunukki, ei nämä päivät oo hukkaan valuneet laisinkaan!

Mutta koska enää en jaksa keskittyä artikkelin artikkeliin, päätin viimein kirjoitella tänne jutun siitä, millaista tämä opiskelu täällä Kööpeenhaminan yliopistossa on ollut mun omien kokemusten perusteella. Ajatuksissa ne tyypit, jotka on ehkä hakemassa tai jo varmasti tulossa tänne opiskelemaan, muille sivutolkulla takuutylsää tekstiä melko varmasti, heh.

Kokemusta mulla ei ole kuin Sciencen-tiedekunnan kahdesta biologian kurssista, mutta niiden perusteella antaisin kyllä tanskalaiselle yliopisto-opetukselle oikein hyvän arvosanan. Vaikka suomalainenkin yliopisto-opetus onkin tasoltaan arvostettua, niin eivät nämä täällä kakkoseksi jää millään lailla. Erilainen systeemi on nostanut ajatuksia monista asioista, joista todella tykkään ja joista siellä kotopuolessakin voitaisiin ottaa koppia.

 KURSSISYSTEEMI

Ensinnäkin kurssirakenne on täällä mielettömän fiksu, pätee tosin vain Sciencen-tiedekunnalla. Jokainen lukukausi jaetaan kahteen blockkiin, vähän niinkuin jaksoon. Jos opiskelet normaalia tahtia, valitset kuhunkin blockkiin kaksi kurssia, kumpikin laajuudeltaan 7,5 opintopistettä. Näin yhdelle lukukaudelle kertyy neljä kurssia ja kokonaisuudessaan 30 opintopistettä (Kelan täditkin on mielissään). Tarjolla on myös laajempia kursseja, jotka kestävät koko lukukauden ajan (2 blockkia) ja joista saa 15 opintopistettä.

Jokainen blockki on jaettu edelleen aikatauluryhmiin. Tiettyyn ryhmään kuuluvaa kurssia on aina tiettyinä viikonpäivinä tiettyyn aikaan ja kun valkkaat kaks eri aikatauluryhmään kuuluvia kurssia, ei niiden aikataulut mene päällekkäin ollenkaan. Blockin tentit ovat ennen seuraavan blockin alkamista, minkä vuoksi välttyy muissa tiedekunnissa käytäntönä olevalta tenttikuolemalta lukukauden lopussa. Tentit arvostellaan ihan oudolla asteikolla (7 arvosanaa välillä -3 ja 12), koittivat kuulemman tehdä siitä kansainvälisesti sovellettavan, pyh. Mut kaiken kaikkiaan erifiksu kurssisysteemi, sanon minä.

 BILSAN KURSSIT

"Oikeita" kursseja bilsan laitokselta mulla oli siis tälle keväälle kaksi, yksi kummassakin blockissa. Ensimmäisenä mulla oli Social behavior and communication ja toisena edelleen käynnissä oleva Invasion biology. Kurssit piti valkata jo talvella ennen tänne tulemista, mikä tuotti vähän päänvaivaa, ku ei ollut oikein vielä mitään käsitystä mistään. Koitin valita semmosia kursseja, joita ei olis mahdollista opiskella kotona, ja ihan tyytyväinen olen ollut valintoihini. Vaikka kaks kurssia saattaa kuulostaa aika vähäiseltä, niin mun mielestä tämä on kyllä ollut ihan tarpeeksi. Kaikki kun on niin uutta ja erilaista, omalla tavallaan uuvuttavaa, ja haluaahan sitä, et aikaa jää vähän muuhunkin ku kirjojen tuijotteluun.

Social behavior and communication kurssi koostui luennoista, keskusteluryhmistä ja harjoituksista. Keskusteluryhmää varten piti ennakkoon lukea artikkeleita, joita sitten ryhmässä pyöriteltiin. Tykkäsin erityisesti siitä, miten päästiin harjoituksissa oikeasti toteuttamaan alan kokeita ja analysoimaan tuloksia. Harjoituksista kirjoitettiin aina raportti. Kurssin lopuksi jokainen kirjoitti esseen valitsemastaan aiheesta. Tentti oli suullinen. Sen ensimmäisessä osassa tentaattorit esitti kysymyksiä ja kommentteja esseestä, ja siinä piti sitten parhaansa mukaan koittaa puolustaa omaa työtään. Toisessa osassa arvottiin kysymys mistä tahansa kurssin aikana käsitellystä aiheesta. Arvosanan sai suoraan tentin jälkeen, mikä oli musta tosi jees. Vaikka suullinen tentti olikin aika kuumottava, oli se kuitenkin mun mielestä hyvä kokemus, nopeasti ohi ja meiniki oli mukavasti keskusteleva, ei millään tavalla ahdistava tai piinaava.

Invasion biology kurssiin kuuluu paljon asiantuntijoiden vierasluentoja ja opettajien pitämiä luentoja, seminaareja ja tietokonesimulaatioita. Jokainen kurssilainen pitää ryhmissä seminaarin arvotusta aiheesta. Seminaarin pitäjät valkkaa etukäteen artikkeleita, joihin seminaari perustuu ja jotka muiden kurssilaisten pitää lukea. Ennen seminaaria jokaisen pitää keksiä artikkeleihin tai aiheeseen liittyvä kysymys tai kommentti. Toi systeemi pistää kyllä lukemaan artikkelit, mut siinä on ehkä mun makuun vähän liikaa semmosta lukiomaista holhoamista. Kurssin loppu menee samalla tavalla ku edellisessäkin: essee ja suullinen tentti. Tällä kertaa essee kirjotetaan ryhmissä, saa nähdä mitä saadaan aikaan.

 MITKÄ JUTUT ON TOISIN?

Molempien kurssien kohdalla olen tykännyt erityisesti muutamasta asiasta, jotka on eri tavalla ku kotona. Artikkelien lukeminen on ollu tosi tiivis osa kursseja ja sitä on oikeesti tehty paljon. En tiedä miten paljon tähän fiilikseen vaikuttaa se, että noi kurssit on maisteritasoisia ja Jyväskylässä en ole vielä montaa maisterikurssia ehtinyt lukemaan. Kuitenkin tuntuu, et kevään aikana mun tieteellisen tekstin lukeminen ja eritoten ymmärtäminen, analysoiminen ja kritisointi on kehittyny ihan huimasti. Eihän ne lukuhommat nyt aina mitään riemujuhlaa ole, mut kun huomaa oikeesti kehittyneensä, on fiilis tosi tyytyväinen. Kyllä aikaisemminkin on tullu luettua hiukan artikkeleita, mut sillon riitti, ku ne vaan luki ja jollain tasolla ymmärsi. Nyt on pitänyt lukemisen lisäksi opetella kriittistä analysointia: mikä artikkelissa oli hyvää, mikä huonoa, oisko jotain voitu tehdä toisin, mistä haluais tietää lisää, heräskö kysymyksiä?

Toinen juttu, joka on mun mielestä on ollu hyvää, on ollu se, että kursseilla oikeesti keskustellaan tosi paljon. Tähän asti kotona on tottunut lähinnä siihen, että luennoilla istutaan hiljaa ja kuunnellaan, siinä se. Toki kommentit ja ajatukset on sielläkin varmasti tervetulleita, mut jotenki meininki on vaan menny vähän tommoseen hiljaseen. Täällä ryhmäkeskusteluja on koko ajan, ja mikä aluksi yllätti hiljasen suomalaisen: ihmiset keskeyttelee luennoitsijoita usein, esittää kysymyksiä ja kyseenalaistaa. Provosoi itseäkin ajattelemaan käsiteltävää aihetta eri tavalla ja saadaan paljon erilaisia näkökulmia kasaan.

Kolmantena pakko mainita compendiumit. Kyseessä on siis vihkonen, joka ostetaan tiettyä kurssia varten ja johon on valmiiksi kerätty kurssilla tarvittavaa kirjallisuutta, artikkeleita ja muita tärkeitä juttuja yksien kansien väliin, näppärää. Mun molemmille kursseille on tosin tarvinnut compendiumin lisäksi ostaa kirjat, koska ne on osana tenttivaatimuksia ja kirjastoista kirjojen löytäminen on lähes mahdotonta. Aika kalliiksihan tuo tuli ja toinen kirja oli aika huono (opettajakin sen haukkui, tosi jee), mut toinen on kyl oikein pätevä ja löytää varmasti paikkansa kirjahyllystä kotonakin.

 HASSUTTELUKURSSIT

"Oikeiden" kurssien lisäksi on mahis opiskella vaihtareille tarkoitettuja kulttuurikursseja (juttu täällä) ja tanskan kursseja. Minä olin Danish Cinema kurssilla sekä kahdella tanskan kurssilla. Noin kuukausi ennen lukukauden alkua on mahis osallistua Pre Semester Danish Courselle, jolle minäkin menin. Sitä suosittelen ehdottomasti! Pääsee ottamaan pienen varaslähdön ihmisiin ja kaupunkiin tutustumisessa sekä oppii tietty perustanskaa. Halusin jatkaa tanskan opintoja, joten osallistuin sitten seuraavan tason kurssille, joka järjestettiin lukukauden aikana. Jos kielen oppiminen kiinnostaa, niin tätäkin suosittelen ehdottomasti. Molemmilla mun kursseilla opetus oli ainakin tosi hyvää ja tasokasta. Kurssista jäi käteen tanskan alkeet ja uusia kavereita.

 SUMMA SUMMARUM

Kuitenkin ehkä suurin juttu, mitä opinnoistani täällä vien kotiin, on herääminen siihen, et kyllähän sitä pystyy vaikka minkälaisiin hommiin, jotka aluksi kuulostaa ihan mahdottomalta. En ehkä vuos pari sitten, en ehkä edes vielä tänne tullessani, olis uskonut pitäväni seminaaria englanniksi luokalliselle tanskalaisia ja muita kansainvälisiä opiskelijoita, alan asiantuntijoita ja muita, ja jopa selviytyväni siitä ihan kiitettävästi. Tai pärjääväni hyvin suullisessa tentissä, jossa alan professorit heittää kysymyksiä pöydän toiselta puolen. Mut niin minä vaan tein! Voi veljet.

Ihan vihoviimeisimpänä terkut yliopiston kirjastolle sinne kotiin. 

Eikö meilläkin vois olla siellä säkki- ja hierontatuoleja ja riippukeinuja?

Jos jollain tänne vaihtoon aikovalle on opiskeluun, kaupunkiin tai yleensäkin vaihtarihommiin liittyen mitään kysymyksiä, niin tänne vaan!