opiskeluhommia

Aika varma merkki kesän lähestymisestä taitaa olla se, et yks jos toinenkin opiskelija tarttuu lukemis- ja kirjoitushommiin viimeistään nyt ihan tosissaan. Jos ei ole kirjastolla heti sen aukeamisen aikaan, on melkein turha haaveilla, et sais istumapaikan yhdestäkään lukusalista. Aika hullua menoa. Sama homma myös tänään helatorstaina, joka on täälläkin pyhäpäivä. Ei paikan paikkaa yhtään missään. Oli pakko lähteä Bang og Jensen -kahvilaan lukemaan. Voi harmi.

Moinen opiskelijoiden ahkeruus on jollain tapaa potkinu muakin eteenpäin. Motivoivimmaksi lukuseuraksi koen tällä hetkellä lääkkisopiskelijat. Monesti olen hiipinyt niiden lukusaliin ja toivonut sen niiden mielettömän ahkeruusdraivin tarttuvan vähän minuunkin, heh. Ja on se osittain onnistunukki, ei nämä päivät oo hukkaan valuneet laisinkaan!

Mutta koska enää en jaksa keskittyä artikkelin artikkeliin, päätin viimein kirjoitella tänne jutun siitä, millaista tämä opiskelu täällä Kööpeenhaminan yliopistossa on ollut mun omien kokemusten perusteella. Ajatuksissa ne tyypit, jotka on ehkä hakemassa tai jo varmasti tulossa tänne opiskelemaan, muille sivutolkulla takuutylsää tekstiä melko varmasti, heh.

Kokemusta mulla ei ole kuin Sciencen-tiedekunnan kahdesta biologian kurssista, mutta niiden perusteella antaisin kyllä tanskalaiselle yliopisto-opetukselle oikein hyvän arvosanan. Vaikka suomalainenkin yliopisto-opetus onkin tasoltaan arvostettua, niin eivät nämä täällä kakkoseksi jää millään lailla. Erilainen systeemi on nostanut ajatuksia monista asioista, joista todella tykkään ja joista siellä kotopuolessakin voitaisiin ottaa koppia.

 KURSSISYSTEEMI

Ensinnäkin kurssirakenne on täällä mielettömän fiksu, pätee tosin vain Sciencen-tiedekunnalla. Jokainen lukukausi jaetaan kahteen blockkiin, vähän niinkuin jaksoon. Jos opiskelet normaalia tahtia, valitset kuhunkin blockkiin kaksi kurssia, kumpikin laajuudeltaan 7,5 opintopistettä. Näin yhdelle lukukaudelle kertyy neljä kurssia ja kokonaisuudessaan 30 opintopistettä (Kelan täditkin on mielissään). Tarjolla on myös laajempia kursseja, jotka kestävät koko lukukauden ajan (2 blockkia) ja joista saa 15 opintopistettä.

Jokainen blockki on jaettu edelleen aikatauluryhmiin. Tiettyyn ryhmään kuuluvaa kurssia on aina tiettyinä viikonpäivinä tiettyyn aikaan ja kun valkkaat kaks eri aikatauluryhmään kuuluvia kurssia, ei niiden aikataulut mene päällekkäin ollenkaan. Blockin tentit ovat ennen seuraavan blockin alkamista, minkä vuoksi välttyy muissa tiedekunnissa käytäntönä olevalta tenttikuolemalta lukukauden lopussa. Tentit arvostellaan ihan oudolla asteikolla (7 arvosanaa välillä -3 ja 12), koittivat kuulemman tehdä siitä kansainvälisesti sovellettavan, pyh. Mut kaiken kaikkiaan erifiksu kurssisysteemi, sanon minä.

 BILSAN KURSSIT

"Oikeita" kursseja bilsan laitokselta mulla oli siis tälle keväälle kaksi, yksi kummassakin blockissa. Ensimmäisenä mulla oli Social behavior and communication ja toisena edelleen käynnissä oleva Invasion biology. Kurssit piti valkata jo talvella ennen tänne tulemista, mikä tuotti vähän päänvaivaa, ku ei ollut oikein vielä mitään käsitystä mistään. Koitin valita semmosia kursseja, joita ei olis mahdollista opiskella kotona, ja ihan tyytyväinen olen ollut valintoihini. Vaikka kaks kurssia saattaa kuulostaa aika vähäiseltä, niin mun mielestä tämä on kyllä ollut ihan tarpeeksi. Kaikki kun on niin uutta ja erilaista, omalla tavallaan uuvuttavaa, ja haluaahan sitä, et aikaa jää vähän muuhunkin ku kirjojen tuijotteluun.

Social behavior and communication kurssi koostui luennoista, keskusteluryhmistä ja harjoituksista. Keskusteluryhmää varten piti ennakkoon lukea artikkeleita, joita sitten ryhmässä pyöriteltiin. Tykkäsin erityisesti siitä, miten päästiin harjoituksissa oikeasti toteuttamaan alan kokeita ja analysoimaan tuloksia. Harjoituksista kirjoitettiin aina raportti. Kurssin lopuksi jokainen kirjoitti esseen valitsemastaan aiheesta. Tentti oli suullinen. Sen ensimmäisessä osassa tentaattorit esitti kysymyksiä ja kommentteja esseestä, ja siinä piti sitten parhaansa mukaan koittaa puolustaa omaa työtään. Toisessa osassa arvottiin kysymys mistä tahansa kurssin aikana käsitellystä aiheesta. Arvosanan sai suoraan tentin jälkeen, mikä oli musta tosi jees. Vaikka suullinen tentti olikin aika kuumottava, oli se kuitenkin mun mielestä hyvä kokemus, nopeasti ohi ja meiniki oli mukavasti keskusteleva, ei millään tavalla ahdistava tai piinaava.

Invasion biology kurssiin kuuluu paljon asiantuntijoiden vierasluentoja ja opettajien pitämiä luentoja, seminaareja ja tietokonesimulaatioita. Jokainen kurssilainen pitää ryhmissä seminaarin arvotusta aiheesta. Seminaarin pitäjät valkkaa etukäteen artikkeleita, joihin seminaari perustuu ja jotka muiden kurssilaisten pitää lukea. Ennen seminaaria jokaisen pitää keksiä artikkeleihin tai aiheeseen liittyvä kysymys tai kommentti. Toi systeemi pistää kyllä lukemaan artikkelit, mut siinä on ehkä mun makuun vähän liikaa semmosta lukiomaista holhoamista. Kurssin loppu menee samalla tavalla ku edellisessäkin: essee ja suullinen tentti. Tällä kertaa essee kirjotetaan ryhmissä, saa nähdä mitä saadaan aikaan.

 MITKÄ JUTUT ON TOISIN?

Molempien kurssien kohdalla olen tykännyt erityisesti muutamasta asiasta, jotka on eri tavalla ku kotona. Artikkelien lukeminen on ollu tosi tiivis osa kursseja ja sitä on oikeesti tehty paljon. En tiedä miten paljon tähän fiilikseen vaikuttaa se, että noi kurssit on maisteritasoisia ja Jyväskylässä en ole vielä montaa maisterikurssia ehtinyt lukemaan. Kuitenkin tuntuu, et kevään aikana mun tieteellisen tekstin lukeminen ja eritoten ymmärtäminen, analysoiminen ja kritisointi on kehittyny ihan huimasti. Eihän ne lukuhommat nyt aina mitään riemujuhlaa ole, mut kun huomaa oikeesti kehittyneensä, on fiilis tosi tyytyväinen. Kyllä aikaisemminkin on tullu luettua hiukan artikkeleita, mut sillon riitti, ku ne vaan luki ja jollain tasolla ymmärsi. Nyt on pitänyt lukemisen lisäksi opetella kriittistä analysointia: mikä artikkelissa oli hyvää, mikä huonoa, oisko jotain voitu tehdä toisin, mistä haluais tietää lisää, heräskö kysymyksiä?

Toinen juttu, joka on mun mielestä on ollu hyvää, on ollu se, että kursseilla oikeesti keskustellaan tosi paljon. Tähän asti kotona on tottunut lähinnä siihen, että luennoilla istutaan hiljaa ja kuunnellaan, siinä se. Toki kommentit ja ajatukset on sielläkin varmasti tervetulleita, mut jotenki meininki on vaan menny vähän tommoseen hiljaseen. Täällä ryhmäkeskusteluja on koko ajan, ja mikä aluksi yllätti hiljasen suomalaisen: ihmiset keskeyttelee luennoitsijoita usein, esittää kysymyksiä ja kyseenalaistaa. Provosoi itseäkin ajattelemaan käsiteltävää aihetta eri tavalla ja saadaan paljon erilaisia näkökulmia kasaan.

Kolmantena pakko mainita compendiumit. Kyseessä on siis vihkonen, joka ostetaan tiettyä kurssia varten ja johon on valmiiksi kerätty kurssilla tarvittavaa kirjallisuutta, artikkeleita ja muita tärkeitä juttuja yksien kansien väliin, näppärää. Mun molemmille kursseille on tosin tarvinnut compendiumin lisäksi ostaa kirjat, koska ne on osana tenttivaatimuksia ja kirjastoista kirjojen löytäminen on lähes mahdotonta. Aika kalliiksihan tuo tuli ja toinen kirja oli aika huono (opettajakin sen haukkui, tosi jee), mut toinen on kyl oikein pätevä ja löytää varmasti paikkansa kirjahyllystä kotonakin.

 HASSUTTELUKURSSIT

"Oikeiden" kurssien lisäksi on mahis opiskella vaihtareille tarkoitettuja kulttuurikursseja (juttu täällä) ja tanskan kursseja. Minä olin Danish Cinema kurssilla sekä kahdella tanskan kurssilla. Noin kuukausi ennen lukukauden alkua on mahis osallistua Pre Semester Danish Courselle, jolle minäkin menin. Sitä suosittelen ehdottomasti! Pääsee ottamaan pienen varaslähdön ihmisiin ja kaupunkiin tutustumisessa sekä oppii tietty perustanskaa. Halusin jatkaa tanskan opintoja, joten osallistuin sitten seuraavan tason kurssille, joka järjestettiin lukukauden aikana. Jos kielen oppiminen kiinnostaa, niin tätäkin suosittelen ehdottomasti. Molemmilla mun kursseilla opetus oli ainakin tosi hyvää ja tasokasta. Kurssista jäi käteen tanskan alkeet ja uusia kavereita.

 SUMMA SUMMARUM

Kuitenkin ehkä suurin juttu, mitä opinnoistani täällä vien kotiin, on herääminen siihen, et kyllähän sitä pystyy vaikka minkälaisiin hommiin, jotka aluksi kuulostaa ihan mahdottomalta. En ehkä vuos pari sitten, en ehkä edes vielä tänne tullessani, olis uskonut pitäväni seminaaria englanniksi luokalliselle tanskalaisia ja muita kansainvälisiä opiskelijoita, alan asiantuntijoita ja muita, ja jopa selviytyväni siitä ihan kiitettävästi. Tai pärjääväni hyvin suullisessa tentissä, jossa alan professorit heittää kysymyksiä pöydän toiselta puolen. Mut niin minä vaan tein! Voi veljet.

Ihan vihoviimeisimpänä terkut yliopiston kirjastolle sinne kotiin. 

Eikö meilläkin vois olla siellä säkki- ja hierontatuoleja ja riippukeinuja?

Jos jollain tänne vaihtoon aikovalle on opiskeluun, kaupunkiin tai yleensäkin vaihtarihommiin liittyen mitään kysymyksiä, niin tänne vaan!

hvilken lykkelig uge

Takana ihan erionnellinen viikko.

Ollaan nautittu kesäisestä Köpiksestä ihan täysiä ja tehty kaikkia siistejä juttuja. Vaikka olinkin viime viikonlopun Skotlanti-reissun jälkeen aika väsyksissä, niin eihän noita ihania aurinkopäiviä voinut haaskata yhtäkään. Toisena motivaattorina myös herääminen siihen tosiasiaan, että kotiinlähtö odottaa jo kuuden viikon päästä. Eipä tässä jouda enää himassa laiskuuksissaan peukaloita pyörittelemään, heh.

Kesäkuun lähestyminen tarkottaa samalla myös kurssien loppumista ja tenttien lähestymistä. Oon koittanut olla nyt kerrankin vähän kauempaa viisas ja alottaa lukemisen tosissaan jo nyt, et välttyis siltä kirjapinolta tenttiä edeltävänä viikkona. Tämä on tarkottanu käytännössä päivien viettämistä kirjastolla. Kaikilla kavereillakin alkaa lukukauden hommat nyt kasaantua, joten vapaapäivähäiriköiden määrä on vähentyny, heh, ja ollaan koitettu opiskella yhdessä. Meidän arkifilosofiaksi onkin kehittyny "päiväsaikaan ahkera, illalla sitten jotain nastaa", toistaiseksi toiminu ihan hyvin. Vaikka kyllähän tuo välillä meinaa vähän turhauttaa, että ulkona paukkuu hellerajat ja ite istuu päivän kirjaston saunaksi muuttuneessa lukusalissa.

Nyt mulla on arkena enemmän iltoja vapaina, ku tanskan kurssi loppui tentteihin viime viikolla. Hyvinhän tuo meni! Vaikka suullisessa tentissä meinaskin vaihtua taas kerran hiukan ruotsin puolelle. Vähän haikealla fiiliksellä lähdettiin viimeiseltä tunnilta kotiin, jotenkin niin huippuryhmä ja paras opettaja, et oishan tota voinut vielä jatkaa. Onneks suunnitteilla on pitää ryhmän kanssa vielä Tanska-juhla ennen ku kaikki karkaa kotiin!

Tällä viikolla on siis paiskittu hommia ja sen lisäksi on aikaa jääny kaikenlaiseen kivaan hengailuun, mikäs sen parempaa (paitsi täyspäiväinen hengailu hah).

Tiistai-iltana käytiin Science and Cocktails -tapahtumassa Christianiassa. Jutun ideana on siis kerran viikossa pidettävät melko kansankielistetyt tiedeluennot, joissa asiantuntija puhuu johonkin tieteenalaan liittyvästä aiheesta. Samalla ku kuuntelee luentoja voi hörppiä siistejä nörtti-cocktaileja, joita labratakkiin pukeutuneet baarimikot pyörittelee tiskin takana. Tällä kertaa luennot käsitteli erilaisia verkostoja, ihan mielenkiintoista settiä. Ja miten hieno oli kuivajäällä hyöryämään laitettu juoma, haha!

Science and Cocktails.

Muina iltoina ollaan hengailtu paljon puistoissa, nautittu mielettömistä hellepäivistä, oltu piknikillä, kokeiltu uusia kahviloita, ravintoloita ja baareja. Se, et lähtö on jo niin lähellä, on laittanu myös liikkeelle semmosen fiiliksen, et on pakko kokeilla vielä kaikki ne siistit kahvilat ja ravintolat, joissa ei oo tullu vielä käytyä. Säästäväisyysmoodi on siis toistaiseksi väistynyt haha, mut niin paljon kaikkia hyviä mestoja ja uusia löytöjä, ettei haittaa kyllä yhtään. Ainakaan niin kauaa, ku salikortti on edelleen voimassa ja sitä tulee käytettyä heh.

iltapäiväjäätelöt Fælledparkenissa, ihan Nørre Campuksen vieressä.

Viikon kiistattomat lempparilöydökset on Kihoskh-niminen kioski, ehkä Köpiksen paras pizzeria sen naapurissa ja Mikkellerin olutravintola, kaikki Vesterbrossa. Kihosksista löytyy vaikka ja mitä, paljon kaikkea luomua ja muutenkin jee-juttuja, ehdoton hyvän mielen mesta. Kulman takaisesta take away -pitsapaikasta ehkä yks pienen elämäni parhaista pitsoista, maistuu parhaimmalta auringonlaskun värisellä Sønder Boulevardilla. Mikkeller on paikallinen panimo, jonka valikoimasta löytyy kaikkea jännää. Minun uutena lempparibissenä omenaolut, miten hyväää! Granaattiomena oli vähän liian kummaa.

Koska sunnuntai, jolloin pitää opiskella, tarvitsee hyvän aloituksen ollakseen hyvä sunnuntai, oli pannukakkubrunssi ihan oikea valinta. Francescan kanssa vietettiin oikein luksusaamu meidän parvekkeella auringon paisteessa. Sain vielä paketinkin postissa, äiti lähetti kotimysliä ja ihanan kortin. Lenkillä tarkeni pelkissä topissa ja shortseissa. Pikkuveli varasi lentoliput tänne. Veera lähetti kuvia minun hoitokasvista, oli riemastunut kukkimaan, hienoa työtä.

Ei epäilystäkään, mielettömän hyvä sunnuntai.

kiitos äiti. <3

Luentoja jäljellä enää vaivaiset kaksi viikkoa, sen jälkeen viikko esseen kirjottamista ja sitten tenttiviikko. Vieläkin vähän kiukuttaa, et tentti osuu juhannukseen, mut sen jälkeen on luvassa vielä kaikkea niin siistiä viimeisiksi viikoiksi, etten kauaa jaksa harmitella. Veli tulee kylään juhannusviikon jälkeen (viimeinkin Tivoliin riehumaan!) ja sitten vuorossa ROSKILDE. Ei varmaan oo tarpeen edes mainita, hippasen intopiukeena koko hommasta. Uskon, et se tulee olemaan maailman mielettömin tapa päättää tämä mun puoli vuotta täällä.

Aurinko laskee joka ilta myöhemmin, on vaan ihan valosaa ja mun unirytmi on ihan sekasin, ku en tajua ruveta nukkumaan ollenkaan. Kirjoittelen vaan juttuja ylös, kun pelkään, et unohtaisin kaiken tämän, ja fiilistelen musiikkia. Mut ei kai se niin vaarallista.

Mange kys!

mestoilla

Kun tänään aamul heräsin ja aurinko paistoi niin makiasti, eikä ollut ees kiirettä luennolle, niin ajattelin, et no nyt. Nappasin kameran kaulaan pois komerosta pölyttymästä ja päätin pyöräillä yliopistolle rauhalliseen tahtiin, et sais otettua hiukan kuvia matkan varrelta. Yleensä sitä on aina menossa opistolle niin kiireessä, ettei oo aikaa pysähtyä kuvailemaan. Ja onhan se myönnettävä, ettei nuo kadut enää oikein jaksa ihmetyttää, ku tuntuvat niin tutuille jo. Kai se kertoo vaan siitä, miten hyvin tänne on kotiutunu. 

Eipä tämä nyt mitään maailman jännintä settiä ole, tavallisia kadun kulmia sun muita, mut toivottavasti tästä sais edes jonkinmoista kuvaa, miltä mun arkipäiväiset mestat pyörän satulasta näyttää. Huomion arvosta on se, et olin liikkellä aamuruuhkan jälkeen, mikä tarkottaa sitä, et joka kuvaan sais lisätä pyöräilijöitä aika reippaalla kädellä.

Tanska-koti.

Siinä on meidän tanskaperheen koti. Aikalailla samanlaisia vanhoja omakotitaloja on tämä lähiö täynnä. Meidän huoneet on tuolla yläkerrassa, minun tuossa, missä kaksi ikkunaa, tulkaa koputtelee. Alue kuuluu vielä Valbyyn (lausutaan vellby, haha), vaikka on ihan Hvidovren rajoilla. Tämä on kai statukseltaan vähän semmonen lapsiperheiden asuinalue.

Sitten on kotikatu Humlehaven. Tosi monet kadut on jotain haveneita, tarkoittaa puistoa. Meidän katu on siis suomeksi väännettynä humalapuisto, se kasvi.

 

Tästä ihan vierestä kulkee isompi tie, joka vie pois kaupungista Tanskan sisämaahan päin, vaikka Odenseen tai Roskildeen. Samassa suunnassa on myös sairaala, joten autojen äänten lisäksi ambulanssin ulina kuuluu kyllä päivittäin. Ei onneksi oo kuitenkaan niin melusta, et häirittis nukkumista tai muuta. Tai sitten olen jo vaan tottunut.

 

 Tästä sitten kohti Valbyn keskustaa. Matkan varrella on paljon siistejä joutomaita, junaratoja ja muita gettomestoja heh.

Valbyn keskustassa sentään pyöräilijöitä.

 Pohjoiseen päin ajellessa Valby vaihtuu Frederiksbergiin. Frederiksberg ei itseasiassa oo Kööpenhaminan kaupunginosa vaan itsenäinen kunta keskellä Köpistä (joo, en ymmärrä, haha). Tunnettu hienostoalueistaan, mielettömistä puistoista ja Carlsbergin tehtaasta. Täällä katukuva on selkeesti erilainen, paljon kauniita vanhoja taloja.

Frederiksbergin kunnantalo.

En tiedä välittyykö se kuvista, mut rakastan sitä, miten vihreää ja vehreetä täällä on. 

Puita, pensaita ja viheralueita ihan joka puolella.

Kun Frederiksbergistä ajellaan vielä pohjoseen, päästään Nørrebrohon (käännettynä pohjoinen kylä), jota olen tainnu täällä ennenkin hehkuttaa. Tällä alueella asuu tosi paljon maahanmuuttajia, mutta kaupunginosa tunnetaan myös monista kahviloistaan ja ravintoloistaan, joissa opiskelijat ja muut nuoret tyypit tykkää hengailla paljon. Hipsterikaupungiosa myös mainittu, haha. Täälläkin vanhoja taloja, katutaidetta ja Assistens Kirkegård, se hautausmaa, ja vaik mitä muuta.

 

Jostain kuvista ehkä näkee sen, mikä tuo meininki pyöräilyn kanssa täällä on. Pyörille on siis lähes poikkeuksetta aina omat kaistat autokaistojen ja jalkakäytävien välissä, aina ajetaan oikeeta reunaa. Tekee hommasta niin paljon nopeempaa ja toimivampaa, saa nähdä miten sekasin sitä Suomessa on, ku tähän hyvään systeemiin on päässy tottumaan hah.

Sitten ku on pyöräilty se yhdeksän kilsaa, ollaanki jo perillä opistolla. Mun luennot ja muut on bilsan laitoksella, Universitetsparkenilla. Bilsan laitos on minusta ihan hirvittävän ruma betonimöntti hhaha, remontin allakin vielä, joten ei oikein kunnon kuvia siitä.

 

Laitoksen pihalla on Caféen?, joka on luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden pyörittämä kahvila ja baari. Päivisin saa ilmaista kahvia ja teetä, iltaisin halpaa kaljaa, huippua.

Viimeisenä luonnontieteellisten kirjasto. Tästä mestasta tykkään ihan hullun paljon. Tosi vanha ja nätti rakennus. Erilaisia tiloja hiljaselle lukemiselle ja ryhmätöiden tekemiselle, kahvila, säkkituoleja ja 3D-tulostin. Enough said. Tuun tonne mielellään vapaapäivisin, saa paljon paremmin hommia aikaan, ku jäämällä vaan kotiin lukemaan (ei toimi tässäkään maassa). Ja hiljasessa salissa ku istuu, ni ei voi muuta ku lukea, ku köpisläiset opiskeleen niin ahkeraan ja heittää heti pahaa silmää, jos höslää jotain muuta. Haha, oikein.

en tiedä miksi tuo Gandalf on tuossa.

pyörälle ei ikinä paikkaa.

Ps. Jos jotakuta jostain syystä kiinnostaa lukea enemmän Köpiksen eri kaupunginosista, niin tämä University Postin (paikallinen Jylkkäri) juttu oli minusta ainakin aikast hyvä.

scotland beibe!

Koti-Köpikseen palattu ja pitkä viikonloppu Skotlannin Aberdeenissa Iidan luona takana! Fiilis väsynyt, mut onni. Yks uus siisti maailman kolkka nähtynä, ei voi valittaa.

Lähdin reissuun torstaina aamuyöllä. Kyllähän tuo silmiä painoi, mut lohduttauduin sillä, et perillä odottais maailman siistein aksentti ja Gerard Butlerin kotimaa, he. Ja tietty jyväkylän kaveri Iida, joka viettää vaihtokevättään Aberdeenissa! 

Ennen puoltapäivää ehdin seikkailla Frankfurtin kautta perille yllättävän aurinkoiseen skottimaahan. Iida oli vastassa ja otettiin suoraan bussi opiskelija-asuntolaan, jossa Iida majailee. Jännä systeemi, yliopistolla on fukseille oma asuntola, jossa saa asua vaan vuoden, ja tähän samaiseen paikkaan majoitetaan myös vaihtarit. Ottaen huomioon sen, että yliopistoon mennään tuolla paljon nuorempana ku meillä on tapana, nostan kyllä hattua ja olin hiljaa ihan onnellinen siitä, et saan asua Tanskassa omakotitalossa huippukämppiksen kanssa heh.

Jo matkalla sain ihmetellä niitä kaikkia Emmerdale-taloja savupiippuineen, lampaita, lukemattomia meriharakoita (niitä oli ihan hulluna, jopa asuntolan kukkapenkissä pesimässä hah) ja muita. Perillä toki myös hanojen outoutta ja mitä näitä nyt oli. Ekana päivänä ei touhuttu kauheasti mitään, monta tuntia meni vaan puhuen kaikkia vaihtojuttuja ja elämää muutenkin ihan huomaamatta. Sitten alko kolkutella niin kova nälkä, et oli aika suunnata keskustaan syömään pubiruokaa aaje. Käveltiin rannan kautta, miten siisti! Mentiin syömään johonkin pubiin, miten se olikaan just semmonen, mitä niistä paikoista olin ajatellukin haha. Jalkapalloa, olutta ja mielettömän hyviä hamppareita, live-musiikkiakin kaiken päälle. Vähän oli vaikeuksia saada ihmisten puheesta selvää, kuulostaa niin oudolta, ku ei oo oikein tottunu kuuntelemaan moista.

rantakatu ja majakkakin siel! voi nähdä jopa delfiinejä, emmää.

 Seuraavana päivänä kierreltiin kaupungilla ja ohjelmassa oli kyllä yks mun eniten odottamista mestoista: Jamie Oliverin ravintola, oijoi. Kyllähän minä sen tiedän, ettei koko tyypillä ole todennäköisesti paljoakaan tekemistä koko ravintolan kanssa, mut en silti voinut olla mehustelematta ajatuksella, että Jamie se itse pikkukätösin pyöritteli ne cannelonit minun lautaselle ahah. Niin tai näin, hyvää safkaa kumminkin!

moro jaggerii.

uuu, Jamie.

ruokaonni heehe.

 Illalla mentiin takasin opiskelija-asuntolalle Saksa- ja Italia-hippoihin. Noilla on vaihtareilla tapana, et jokainen maa järjestää vuorollaan juhlat, joissa on oman maan ruokaa, juomaa, musiikkia ja muuta. Oli siisti nähdä vaihtarimeininkiä vähän muuallakin! Vaikka aika samaltahan se tuntui ku kotanakin loppujen lopuks. Kun muut lähti jatkamaan keskustaan, me mentiin päättäväisenä nukkumaan, koska aikaisin seuraavana aamuna oli suunnitelmana lähteä bussilla Braemariin Cairngormin kansallispuistoon vähän retkeilemään!

Braemarissa.

Reippaan parin tunnin bussimatkan jälkeen oltiin perillä Braemarin pikkukylässä. Vaikutti siltä, et turismilla on kylälle iso merkitys, retkeilijöitä oli mielettömästi. Paikalliset erotti turisteista siitä, et niillä ei ollu retkeilykamppeita päällä ja ne moikkas joka ikistä vastaantulijaa ("Good mornin' ladies!"), söpöjä. Koska sadepilvet lähesty uhkaavasti ja haluttiin ehtiä melko aikaseen bussiin, jotta olis ollu illallakin vielä aikaa tehdä Aberdeenissa jotain, valkattiin melko lyhyt reitti. Noustiin Creag Choinnichin kukkulle näköalapaikalle ihastelemaan maisemia vuorineen. 

ja sit kiivettii.

 Matkalla oli melko tutun näköstä mäntymetsää mustikkamattoineen. Huipulla kuitenkin odotti jotain vähän erilaista, mielettömän siistit näkymät kansallispuistoon ja kylään! Kuvat ei oikein anna oikeutta, mut voin luvata, et oli aika mieletön. Huipulla syötiin eväitä (hitosti salt&vinegar -juttuja hehe) tuulen puhallellessa hiuksia sekaisin.

 

Evästauon aikana tummat pilvet vyöry uhkaavasti vuorten yli kohti ja vettähän siitä sitten saatiin niskaan. Tuli niin kylmä, et päätettiin sitten lähteä takaisin alas kylään odottelamaan bussia johonkin paikkaan, jossa sormet sai sulatettua.

 Päädyttiin todennäköisesti ainoan hotellin respaan lämmittelemään ja juomaan kaakaota. Takkatuli ja kaikki. Siellä me istuskeltiin eläkeläisten kanssa nojatuoleissa tuleen tuijotellen, vaan viskilasit puuttui. Bussissa takaisiin Aberdeeneen nukutti. Saatiin skarpattua kuitenkin sen verran, et lähdettiin vielä illalla keskustaan ja jätettiin levoton biologiafaktojen googlettaminen. Vaikka ravintolareissu oli vähän epäonnekas, Guinness ja jäätelö pelasti tilanteen aikalailla.

huomatkaa skottihattu-pappa taustalla, heh.

Sunnuntaiaamuna olikin sit aika jo lähteä takaisin tanskanmaalle. Päivät meni ihan hullun nopeeta, aina sama fiilis, mut paljon siistejä juttuja tuli nähtyä kumminkin. Ja voi Skotlanti, haluan takaisin joskus! Tusen tak vielä Iida, et sain tulla kylään, oli nastaa! :---) Huippua päästä jakamaan kaverin kanssa kaikkia vaihtokokemuksia, toinen ku on todennäkösesti käynyt ihan samoja juttuja läpi, ja toki myös päästä näkemään toisen kotikaupunkia. Kesällä nähdään Jyväskylässä, niin monta kokemusta rikkaampana ku lähtiessä!

Nyt pitäis vähän koittaa hillitä tätä fiilistelyä ja nukahtaa,
huomenaamulla kutsuu taas arki ja luentosalit.
Cheers!

kære gæster og fødselsdagsfesten

København status check!

Kaikki oikein mainiosta. Tavallinen arki tuntuu paremmalta ku aikoihin enemmän ja vähemmän lomailuksi menneen huhtikuun jälkeen. Ihanaa, et on aikaa taas olla vaan täällä ja elää sitä arkea, johon täällä on jo tottunut. Tuntuu kotoisalta se.

Satanut täällä on viime aikoina joka ikinen päivä, mut ei sen saa antaa liikaa haitata. Yhden asian olen kyllä oppinut: sääennusteisiin ei ole täällä mikään luottaminen. Kelit vaihtuu rankkasateesta kirkkaaseen ja takaisin tunnin sisällä. Sadetakista on tullut oiva kumppani koulumatkoilla sun muilla. Kai tämä oli vähintäänkin odotettavissa sen huhtikuun lopun heinäkuuhelteiden jälkeen.

Viime viikolla sain Suomi-vieraita jälleen. Tällä kertaa vuorossa oli äiti ja isä!  Meille oli vuokrattuna kaksio lähellä Nørrebron keskustaa, oli tosi kivaa asua saman katon alla niitten päivien ajan. Suosittelen tätä systeemiä kyllä ehdottomasta kaiken sortin kaupunkilomille, paikallisessa kodissa asuminen voi antaa hotelliin verrattuna paljon autenttisemman kuvan kaupungista ja siellä asumisesta. Paljon taas tehtiin ja nähtiin, lemppariksi jäi mieleen yhden päivän pyöräretki koko kaupungin ympäri. Pyörien vuokraaminen on kyläläisille mun mielestä myös yksi ihan ehdoton juttu; ihan oikeassa ovat, kun väittävät, et Kööpenhaminan näkee parhaiten pyörän satulasta. Ja vieraatkin olivat kovin mielessään, jahka alun liikennejärkytyksestä oli selvitty haha. Päiväksi osui ihan mieletön hellepäivä! Ei sitä nyt edes ymmärtänyt ei huhtikuussa vois niin vaan auringossa palaa. Mut kyllä vaan voi.

pyöräretkeilijät Kastelletissa.

lentokentällä hyvästelemässä, kiitokset vielä, mor og far! <3

Kun vieraat oli lähetetty takaisin kotiin, olikin vuorossa vapunpäivän hipat! Täällä on perinteenä aina toukokuun ensimmäisenä päivänä kerääntyä Fælledparkeniin juhlimaan 1. Maj:ta. Yhtään kuvaa en tajunnut ottaa, mut valtava puisto oli vaan ihan mielettömän täynnä jengiä. Vähän harmitti, miten vappu täällä ei tuntunut yhtään samalta, lempparibibiksiä kun se on kumminkin. Vapunaattona ei tapahtunut yhtään mitään, onneksi päivänä sentään sitten edes puistopiknikkejä ja muita. Jäi sellainen kuva, et vappu ei oo täällä niinkään opiskelijoiden juhla, kuten Suomessa, vaan enemmänkin puhtaasti työväenjuhla. Puistossa pidettiin kiihkohenkisiä puheita ja viereisessä teltassa vasemmistopunkbändit paukuttivat menemään. Ihan hyvä meininki kumminkin! Ensi vuonna sitten taas simaa ja munkkeja yo-lakki silmillä tuttuun ja turvalliseen tapaan, he.

Viikko sitten lauantaina oli minun synttäripäivä. Aamun loikoilin vain parvekkeella, nautin olosta, luin kirjaa ja vastailin puheluihin kaikilta ihanilta kotopuolesta, illalla keräännyttiin kavereiden kanssa hengailemaan. Ihana Roxana oli lupautunu, että voidaan pitää hipat niiden opiskelija-asuntolan yhteisissä tiloissa, tänne Valby-kotiin ku ei oikein voi paljoa ihmisiä kutsua. Oli siinä vähän yllätysjuhlien tuntua, kun olivat leiponeet ja laittaneet koko paikan juhlakuntoon. Tanskikset on jotenkin ihan höveleitä noitten lippujen kanssa ku on jotain juhlia, kaikissa kaupoissa on yleensä ihan oma hylly vaan kaikille erilaisille lipputavaroille. Eikä noita puna-valkoisia lippuja puuttunu näistäkään juhlista haha, vähän lähti ehkä lapasesta. Illalla jatkettiin Meatpacking Districtille yhteen klubiin, jossa meidän vanha tanskan opettaja oli soittamassa vanhaa soulia, aika jee. Yöllä ku kömmin kotiin, odotti pöydällä kukkakimppu rakkaimmalta kämppikseltä. Onnellinen päivä. <3

Tanska-kakku!

lippu jos toinenki.

paras lahja.

yllärikukkia.

Tällä viikolla onkin sitten paiskittu hommia oikein kunnolla. Bilsan kurssilla jokainen pitää vuorollaan koko kurssille seminaarin ja mulle napsahti tietenkin koko kurssin ensimmäinen. Kyllä tuli suusta sen sortin englantia, ettei oo vähään aikaan kuultu, mut loppuun asti selvittiin ja eipä tartte enää murehtia. Artikkeleita tolla kurssilla pitää lukea aika mieletön pino, joten luku-urakkaakin riittää. Viikkoon mahtui myös tanskan kirjallinen tentti, joka meni ihan hyvin kyllä. Maanantaina olis vuorossa vielä suullinen tentti ja sitten on tanskan opinnot taputeltuna.

Eilen oli vuorossa vuoden ekat festarit, yliopiston järjestämä Forårsfestival, eli kevätjuhla. Aitoa festarifiilistä siellä kuravellissä tanssiessa, heh. Oli siistiä päästä kuulemaan paikkallisiä bändejä! Jotain uusia hyviä tuttavuuksia, tätä olinkin kaivannut. Ja live-musiikkia erityisesti!

Den Sorte Skole soittamassa, makiaa.

Nyt minä nappaan pyöräni ja suuntaan kisakatsomoon ottamaan oman osani tästä kaupungin viikon ajaksi sekoittaneesta Euroviisu-humusta. Kai paikalla täytyy nyt yhden suomalaisenkin olla ku finaaliinkin mentiin, heh. 

Ensi viikkoon intopuikeella meinigillä: torstaiaamuna loppuviikoksi Aberdeeniin Iidan luo kylään! Lampaat ja skotit, olen valmis.

Ps. Aika tarkalleen kaks kuukautta ja kotona taas, mihin ihmeeseen aika häviää?