kære gæster og fødselsdagsfesten

København status check!

Kaikki oikein mainiosta. Tavallinen arki tuntuu paremmalta ku aikoihin enemmän ja vähemmän lomailuksi menneen huhtikuun jälkeen. Ihanaa, et on aikaa taas olla vaan täällä ja elää sitä arkea, johon täällä on jo tottunut. Tuntuu kotoisalta se.

Satanut täällä on viime aikoina joka ikinen päivä, mut ei sen saa antaa liikaa haitata. Yhden asian olen kyllä oppinut: sääennusteisiin ei ole täällä mikään luottaminen. Kelit vaihtuu rankkasateesta kirkkaaseen ja takaisin tunnin sisällä. Sadetakista on tullut oiva kumppani koulumatkoilla sun muilla. Kai tämä oli vähintäänkin odotettavissa sen huhtikuun lopun heinäkuuhelteiden jälkeen.

Viime viikolla sain Suomi-vieraita jälleen. Tällä kertaa vuorossa oli äiti ja isä!  Meille oli vuokrattuna kaksio lähellä Nørrebron keskustaa, oli tosi kivaa asua saman katon alla niitten päivien ajan. Suosittelen tätä systeemiä kyllä ehdottomasta kaiken sortin kaupunkilomille, paikallisessa kodissa asuminen voi antaa hotelliin verrattuna paljon autenttisemman kuvan kaupungista ja siellä asumisesta. Paljon taas tehtiin ja nähtiin, lemppariksi jäi mieleen yhden päivän pyöräretki koko kaupungin ympäri. Pyörien vuokraaminen on kyläläisille mun mielestä myös yksi ihan ehdoton juttu; ihan oikeassa ovat, kun väittävät, et Kööpenhaminan näkee parhaiten pyörän satulasta. Ja vieraatkin olivat kovin mielessään, jahka alun liikennejärkytyksestä oli selvitty haha. Päiväksi osui ihan mieletön hellepäivä! Ei sitä nyt edes ymmärtänyt ei huhtikuussa vois niin vaan auringossa palaa. Mut kyllä vaan voi.

pyöräretkeilijät Kastelletissa.

lentokentällä hyvästelemässä, kiitokset vielä, mor og far! <3

Kun vieraat oli lähetetty takaisin kotiin, olikin vuorossa vapunpäivän hipat! Täällä on perinteenä aina toukokuun ensimmäisenä päivänä kerääntyä Fælledparkeniin juhlimaan 1. Maj:ta. Yhtään kuvaa en tajunnut ottaa, mut valtava puisto oli vaan ihan mielettömän täynnä jengiä. Vähän harmitti, miten vappu täällä ei tuntunut yhtään samalta, lempparibibiksiä kun se on kumminkin. Vapunaattona ei tapahtunut yhtään mitään, onneksi päivänä sentään sitten edes puistopiknikkejä ja muita. Jäi sellainen kuva, et vappu ei oo täällä niinkään opiskelijoiden juhla, kuten Suomessa, vaan enemmänkin puhtaasti työväenjuhla. Puistossa pidettiin kiihkohenkisiä puheita ja viereisessä teltassa vasemmistopunkbändit paukuttivat menemään. Ihan hyvä meininki kumminkin! Ensi vuonna sitten taas simaa ja munkkeja yo-lakki silmillä tuttuun ja turvalliseen tapaan, he.

Viikko sitten lauantaina oli minun synttäripäivä. Aamun loikoilin vain parvekkeella, nautin olosta, luin kirjaa ja vastailin puheluihin kaikilta ihanilta kotopuolesta, illalla keräännyttiin kavereiden kanssa hengailemaan. Ihana Roxana oli lupautunu, että voidaan pitää hipat niiden opiskelija-asuntolan yhteisissä tiloissa, tänne Valby-kotiin ku ei oikein voi paljoa ihmisiä kutsua. Oli siinä vähän yllätysjuhlien tuntua, kun olivat leiponeet ja laittaneet koko paikan juhlakuntoon. Tanskikset on jotenkin ihan höveleitä noitten lippujen kanssa ku on jotain juhlia, kaikissa kaupoissa on yleensä ihan oma hylly vaan kaikille erilaisille lipputavaroille. Eikä noita puna-valkoisia lippuja puuttunu näistäkään juhlista haha, vähän lähti ehkä lapasesta. Illalla jatkettiin Meatpacking Districtille yhteen klubiin, jossa meidän vanha tanskan opettaja oli soittamassa vanhaa soulia, aika jee. Yöllä ku kömmin kotiin, odotti pöydällä kukkakimppu rakkaimmalta kämppikseltä. Onnellinen päivä. <3

Tanska-kakku!

lippu jos toinenki.

paras lahja.

yllärikukkia.

Tällä viikolla onkin sitten paiskittu hommia oikein kunnolla. Bilsan kurssilla jokainen pitää vuorollaan koko kurssille seminaarin ja mulle napsahti tietenkin koko kurssin ensimmäinen. Kyllä tuli suusta sen sortin englantia, ettei oo vähään aikaan kuultu, mut loppuun asti selvittiin ja eipä tartte enää murehtia. Artikkeleita tolla kurssilla pitää lukea aika mieletön pino, joten luku-urakkaakin riittää. Viikkoon mahtui myös tanskan kirjallinen tentti, joka meni ihan hyvin kyllä. Maanantaina olis vuorossa vielä suullinen tentti ja sitten on tanskan opinnot taputeltuna.

Eilen oli vuorossa vuoden ekat festarit, yliopiston järjestämä Forårsfestival, eli kevätjuhla. Aitoa festarifiilistä siellä kuravellissä tanssiessa, heh. Oli siistiä päästä kuulemaan paikkallisiä bändejä! Jotain uusia hyviä tuttavuuksia, tätä olinkin kaivannut. Ja live-musiikkia erityisesti!

Den Sorte Skole soittamassa, makiaa.

Nyt minä nappaan pyöräni ja suuntaan kisakatsomoon ottamaan oman osani tästä kaupungin viikon ajaksi sekoittaneesta Euroviisu-humusta. Kai paikalla täytyy nyt yhden suomalaisenkin olla ku finaaliinkin mentiin, heh. 

Ensi viikkoon intopuikeella meinigillä: torstaiaamuna loppuviikoksi Aberdeeniin Iidan luo kylään! Lampaat ja skotit, olen valmis.

Ps. Aika tarkalleen kaks kuukautta ja kotona taas, mihin ihmeeseen aika häviää?