vejen til frankrig og tilbage

No nyt pääsiäislomajuttuja! 

Reittisuunnitelmana oli siis viikossa reissata Köpiksestä Ranskaan ja takaisin, kaupungit oli ennalta päätetty, muuta ei niinkään. Ja mitä mainioin seikkailuhan siitä saatiin.

Reissukaveri Veera tuli ensin tänne Kööpenhaminaan pääsiäisviikkoa edeltävänä sunnuntaina. Ihan parasta huomata, miten heti tuntu, et viimeks eilen oltais nähty, samat levottomat jutut vaan jatkuu, he. Siinä ihmeteltiin sitten minun kotikaupunkia ensin pari päivää. Olin kuulemman huono opas. Mut puolustaudun sillä, ettei edes paljasjalkainen kööpenhaminalainen osais vastata kaikkiin niihin kysymyksiin, ellei olis käynyt läpi kaikkia kaupungin turistikierroksia, hah. Mut kyl meil kivaa oli silti!

Tiistai-illal hypättiin sit junaa, vähän asemal riemust kiljuen. Siinä kohtaa vasta tajuttiin se, et junamatka Amsterdamiin kestää tosiaan sen 15 tuntia. Optimistisina vielä siinä kohtaa ajateltiin, et no kyllähän tuo nyt nukkuessa menee, mut meidän vaunua etsiessämme tajuttiin, et meidän hytti ei ollut missään niistä hienoista sängyllisistä, joita junan alkupäässä nähtiin, vaan ihan viimeisimpinä. Ilman sänkyjä, toki. Noo, kai tämä nyt oli sitä low budgettia, heh. Siinä sitten perisuomalaisina toivottiin, ettei vaan nyt kukaan sentään tulis samaan hyttiin, et sais rauhas nukkuu, mut saipa siitäkin haaveesta sitten luopua. Samaan vaunuun tulleet tanskalaiset pojat kuitenkin oudosti ja ritarillisin elkein kömpivät nukkumaan hytin lattialle, et me saatiin nukkua penkeillä. Noh, mikäs siinä, mange tak.

matkaseura perillä turvallisuushommista.

auringonlasku junan ikkunasta Storebæltsbroenilla.

 Yön aikana herättiin saksalaisten passintarkastuksiin, epämääräisiin kuulutuksiin ja milloin mihinkin, mut viimein kello näytti aamukymmentä ja oltiin perillä aurinkoisessa Amsterdamissa. Siellä sitten päivä haahuiltiin, eksyttiin, löydettiin ja palettiin mielettömän kesäisessä auringonpaisteessa. Ihmeteltiin kanaaleja, kukkamarkkinoita ja muita. Syötiin hollantilaisia vohveleita (hyviä) ja juotiin belgialaista kaljaa (kuin myös). Yöpaikka oltiin saatu yhdeltä Veeran kaverin hollantilaiselta kaverilta, joka tapas meidät koulupäivänsä jälkeen ja vei opiskelija-asuntolaansa yöksi, tosi mukava tyyppi.

mikä kesäaurinko!

Tällasia asuntolaivoja oli kanaalinvarret täynnä. Aikoinaan kuulemman kaupungin asuntopulan takia ihmisiä siirty veneisiinsä asumaan. Nykyään on mahdollista ostaa kaupungilta oma asuntovenepaikkakin kanaalin varrelta ja asustella siellä ihan virallisesti. Niin siistejä!

Seuraavana päivänä meillä ei ollut hulluna aikaa, ku piti ehtiä Pariisin junaan. Ehdittiin kuitenkin semmoselle kanaalikierrokselle, jossa eläkeläisten kanssa istuttiin paatissa ja kierrettiin ympäri kanaaleja kapteenin osotellessa nähtävyyksiä. Niin typerältä turistihommalta kuin tuo kuulostaakin, ni tästä kyllä tykättiin ihan oikeasti! Kaupungista näki jotenkin ihan erilaisen puolen vedestä käsin. Kierroksen jälkeen mentiin juna-asemalle odottelemaan. Miten naurettavan innoissani olinkaan siitä ajatuksesta, et saman päivän iltana olisin Pariisissa, oijoi.

Matka kulki Belgian läpi, junaa vaihdettiin muutamaan otteseen. Brysselissä pikku jännityshetkiä, ku syötiin vaan tyytyväisenä eväsvohveleita ja yhtäkkiä Veera tajus ranskankielisestä kuulutuksesta, et juna Pariisiin lähtee justiinsa sillä hetkellä. Pitipä laittaa vähän juoksuksi, mut kyllä me kyytiin vielä onneks päästiin. Tuntu jotenki mielettömän oudolta olla sellaisessa paikassa, jossa en yhtäkkiä ymmärtänyt mistään mitään, kun kaikki kuulutukset, kyltit ja muut muuttu ranskankielisiks. Onneksi oli entinen ranskatar matkakaverina.

Ja illalla siellä sitten oltiin, Pariisissa! Amélie-diggarina pelkkä metromatka teki mut jo hullun onnelliseksi. Samanlaiset valkoiset kaakelit ne siellä edelleen. Ja vähän monimutkasempi metrokartta ku Köpiksessä tai Helsingissä, heh. Mutta kyllä me aina paikalle päästiin. Ekana päätettiin suunnata Montmartre-kukkulalle. Kukkulan päällä on Sacré Coeur -kirkko. Tämäkin paikka Améliesta tuttu, voi veljet.

Montmertre ja Sacré Coeur.

 Sain kehotuksen kiivetä rappuset huipulle ilman, että käännyn katsomaan taaksepäin kertaakaan. Tein niinkun käskettiin ja vasta kirkon edessä käännyttiin. Ja kyllähän siinä hetken sai hengitystä takasin haukkoa. Koko auringonlaskun värinen Pariisi vaan aukesi silmien edessä. Ei nähnyt rajaa, missä kaupunki ois vaihtunut horisonttiin. Niin onnellinen! Käytiin kirkonkin sisällä, hieno tuokin.

Ja mitäpä olis ilta ollut tuolla ilman viiniä. Yöksi päästiin jälleen yhden hollantilaisen tytön luo. Siellä me sitten oltiin Veeran kanssa kahdestaan yksiössä ihan keskustassa. Aika mieletöntä.

kattokka ny kui söpöi pikkupullojaki.

Aamupalaksi naapurin leipomosta patonkia ja brie-juustoa. Ekaksi päätettiin lähteä Père-Lachaisen hautausmaalle. Sinne oli haudattu muun muassa Jim Morrison, Chopin ja Oscar Wilde. Tuntui aika hämmentävältä vaan kierrellä siellä ympäriinsä hautakiviä katsellen ja ajatellen, et no tämän tyypin musiikkia on tullu kuunneltua levykaupalla ja et tämän tyypin valsseja tahkottu pianolla tunti jos toinenkin. Mutta jo itse hautausmaa on näkemisen arvoinen, valtavan kokonen, kauniita puita ja kukkia ja haudatkin monet tosi näyttäviä.

Sainen patonkia.

Tulipa siinä päivän aikana kaupungilla kierrettyä monet muutkin nähtävyydet, Eiffelistä Riemukaareen ja Notre Dameen (ihan samanlainen ku kellonsoittajassaki oli, kiviukkelit ja kaikki!!). Hauskoja tilanteita tuli eteen, ku en ymmärtänyt kielestä paljoa mercitä enempää. Kerranki annoin jollekin naiselle kadunkulmassa kolikon, Veera kysyi häneltä jonkun kysymyksen ja seuraavaksi viiletettiin pitkin katuja ja kovasti käytiin keskustelua ja lopulta päädyttiin johonkin luomuravintolaan. Veera oli kysynyt siltä jotain ruokapaikkaa ja kiitokseksi pennosesta hän halusi itse viedä meidät perille suosittelemaansa paikkaan, selvisi mullekki lopulta haha. Ihan mainiota. Ravintolassa olivat lopettaneet jo tarjoilunkin silloin kun mentiin sisään, mutta ku olivat tytöt niin kaukaakin tulleet, ni saatiin sitten ruokaa vielä. Perin ranskalaista kuulemman ja erihyvää myös.

pakolline pikku eiffeli.

Notre Dame

 Illalla jalat tunnottomina otettiin juna reissun viimeiseen kaupunkiin, Arrasiin. Se on pieni kylä Pariisista noin tunnin verran junalla pohjoiseen, jossa oli tarkotus viettää reissun viimeiset päivät pääsiäisen yli. Veera oli lukiossa siellä vuoden vaihdossa ja mentiinkin sitten kyläilemään Veeran vaihtariperheeseen. Perheeseen kuului äiti, poika Pierre ja Tequila-kissa. Oli ihanaa, ku sai olla ku kotonaan ihan rauhassa vaan, viimeset päivät ku oli ollu aikamoista juoksemista.Viihdyttiin muutenkin tosi hyvin ja meistä pidettiin hyvää huolta. Patonkia, juustoa ja suklaata niin, et tällä hetkellä ajatus tekee vielä vähän pahaa, heh.

Arrasin keltaset rypsipellot.

halpa Leffe ja ilmane wifi.

pikku-Tequila, en pelänny paljoo.

lettu spéculoos-taikinalla ja -kekseillä, johan oli.

Tuolla päin on kai aika tavallista, et kyläyhteisöt on tosi tiiviitä. Perheen äiti haluskin viedä meidät mukanaan kylän pääsiäistapahtumaan. Kaikki oli tosi kiinnostuneita vieraista ja halus ottaa valokuvia ja vaikka mitä. Niin siniset silmät ja vaaleat hiukset! Naurettiin Veeran kanssa, et ollaan oikea kylän pääsiäisihme hahah. 

Lepäilyn lisäksi käytiin ihastelemassa auringonkeltaisia rypsipeltoja, opettelin Pierren avustuksella ranskaa, pelattiin jalkapalloa, käytiin Arrasin keskustassa katsomassa paikkoja, ihmettelemässä tivolissa, syömässä överejä lettuja ja juomassa hämmentävän halpaa ja hyvää kaljaa.

rannalla jossakin päin Ranskan rannikkoa.

Toisena pääsiäispäivänä lähdettiin jonnekkin sukupippaloihin kyläilemään. Jostakin rannikon pikkukaupungista oli vuokrattuna iso maatalo, jonka pihasta ja talleista löyty vaikka minkälaisia eläimiä aaseista hanhiin. Sisällä maailman pisin ruokapöytä, jonka ääressä koko suku söi oikein pitkän kaavan mukaan. Ihmetytti, miten aina vaan edelliset ruuat korjattiin pöydästä syömisen jälkeen pois ja suloiset ranskalaismummot kiikutti uusia ruokalajeja tilalle toisensa perään. Päivän jälkeen otettiin juna Pariisin lentokentälle. Mun lento Kööpenhaminaan lähti aamukuudelta, Veeralla Helsinkiin vähän myöhemmin päivällä. Eipä mikään parhaiten nukuttu yö, mutta turvallisesti selvittiin kotiin, kumpikin, väsyneenä, mutta fiiliksissä.
Kiitoskiitoskiitos seikkailuseuralle, maailman paras pikkis. <3

Samana päivänä, ku lensin takaisin Köpikseen, odotti myös uuden jakson alotusluento. Meininki ei ehkä ihan skarpein, mut kyllähän tuosta päivästä selvittiin. Nyt alkoi siis kevään viimeinen kurssi, invaasiobiologia. Kovin vaikutti mielenkiintoiselta, vaikkakin työläältä. Kurssi- ja muista kouluhommista kirjoittelen ehkä myöhemmin lisää tänne ihan erikseen.

Tämä arkeen kiinni tarttuminen ei lähtenyt kyllä ihan niin tarmolla liikkeelle, ku olin aluksi suunnitellu. Reissutuliaisena tuli pikku oksennustauti, joka on nyt kaatanut petiin muutamaksi päiväksi. Nyt alkaa kuitenkin jo vähän hellittää, joten eiköhän tästä parannuta viimeistään ennen sunnuntaita, jolloin minun äiti ja isä tulee tänne kylään. <3

søster og hendes søster

Viikko ennen pääsiäisviikkoa oli Sainen siskosten Köpis-viikko.

Olikin ollu jo ikävä sitä! Ja oliha meil hullun kivaa, aiai että.

En oo varmaan millään viikolla oikeesti näin paljon tehny ja menny paikasta toiseen, he, ihan voimille otti.

Lauantainailtana Roosa tuli tänne ja lentokentältä suhattiin suoraan keskustaan. Oli nimittäin liput varattuna Det Konlige Teaterin La Bayadère -balettiin. Ja miten hieno! Oikea orkesteri ja kaikkea. Nyt unohtui kyllä viime kerran balettipettymys, tällä kertaa oli tanssia ihan yllin kyllin. Esityksen lisäksi ihasteltiin rakennusta, niin vanha ja kaunis.

Balettikuvia tulee tähän, ku Roosa ne nyt vaan sais lähettettyä, hopihopii.

Sunnuntaina vuorossa kirpputori, brunssi ja kaupungilla hengailua. Studenterhusetilla järjestetään joka kuun ensimmäinen sunnuntai kirpputori, jonne opiskelijat voi varata pöydän ja tulla myymään omia tavaroitaan, vähän samalla meiningillä ku JYYn kirpputorillä Jyväskylässä. Mutta voi jestas, miten paljon porukkaa ja tavaraa. Ennen ku väenpaljous ahdisti meidät pihalle sieltä, ehdittiin molemmat kyllä tekemään hyviä löytöjä. Ilonen yllätys oli, et toisin ku kaupungilta löytyviltä kirppareilta, tuolla ei ollut hullun kallista. Ens kerralla ehdottomasti uudestaan, täällä ku kaupoissa shoppailu on sen verran kallista, ettei oikein onnaa.

Paludanin brunssi edelleen ygönen, oijoi.

Muuten meidän viikkoon kuului jonkun verran turistihommia ja kaupungin ihmettelyä..

LEGO-kaupassa.

katos, pien merenneito, eheh.

 .. ja tietty syömistä. Tuntuu, et ruokakuvia multa löytyy eniten, mites nyt näin, hahah.

eko-hodarei, eheheh.

Yhtenä päivänä lähdettiin Louisianaan, modernin taiteen museoon Humlebækiin. Matkaa Köpiksen keskustasta sinne on vähän enemmän, mut junalla pääsee helposti. Päivän siellä sai kulumaan hyvin. Sekä näyttelyt et itse museorakennus oli tosi hienoja. Erityisesti mieleen jäi ruotsalaisen Hilma af Klintin näyttely, biologimimmejä. Sit oli myös semmonen huone, johon mentiin sisälle ja jonka seinät oli peilistä, lattia vettä ja katto täynnä ripustettuja, väriä vaihtavia lamppuja, niin siisti! Siellä olis voinut ihmetellä eloa ja oloa vaikka pienen ikuisuuden.

 

 

Hilmaa.

universumi-huone.

 
Museopäivän kruunasi pannukakut Kalasetissa, eivät oo turhaan kehuneet.

kylän parhaat pannukakut.

Tosi monena päivänä satoi, mut tais siellä yks tai pari päivää olla, jollon ei, ja sillon suunnattiin tietty puistoon. Täällä yleensäkin puistot on tosi iso juttu. Ne on usein ihan mielettömän kokoisia, niitä löytyy joka puolelta kaupunkia ja niihin on tosissaan panostettu, tosi nättejä ja hyvin hoidettuja aina. Ja köpisläiset osaa myös arvostaa tätä kaikkea: puistoissa lenkkeillään, opiskellaan, juhlitaan, järjestetään tapahtumia tai hyggeillään muuten vaan perheen ja ystävien kanssa. Yhdet mun lemppareista on Søndermarken Valbyn ja Frederiksbergin rajalla, Frederiksberg Have sekä Botanisik Have keskustassa.

Søndermarkenin alla sijaitsee Kööpenhaminan vanha vesisäiliö. Paikka on vähän muuta aluetta korkeammalla, joten sieltä on saatu sitten vettä paineella alas kaupunkilaisten koteihin. Säiliö rakennettiin 1850-luvulla ja oli käytössä yli 120 vuotta. Sen jälkeen maanalaista säiliötä käytettiin erilaisiin tapahtumiin ja näyttelyihin, kunnes 1996 sinne perustettiin taidemuseo Cisternerne, joka on paikalla edelleen. Valby-perheen taiteilija-isä vinkkasi siellä olevasta näyttelystä ja päätettiinkin mennä se Roosan kanssa katsomaan. Maanalaiseen luolaan oli ripustettu 13 kattokruunua, joissa paloi kynttilöitä. Pelkästään säiliössä käyminen oli jotenkin mieletön kokemus ja olihan tuo näyttelykin aika vaikuttava.

Cisternerne ja kattokruunut.

Søndermarkenista on hyvä jatkaa Frederiksberg Haveen. Puiston sisällä sijaitsee Kööpenhaminan eläintarha ja puiston puolelta pääsee morottamaan ainakin norsuja. Pitihän noita käydä tervehtämässä.

no norsu-selfie.

Ehdittiin sitä sitten vielä Botanisk Haveenkin. Se vaan kaunistuu kerta kerralta mitä pidemmälle kevättä mennään, erilaisia kasveja löytyy niin, et menee pikku biologilta pää sekasin. Vieraskin oli kovin vaikuttunut. Kesän ekat jätskitkin täällä!

Botanisk Have.

Päivänä ennen Roosan lähtöä oli Tivolin avajaiset. Lähdettiin sinne illalla ihmettelemään, Meerikin mukana. Sisäänpääsy puistoon on 100 kruunua, mutta vuosikortin saa 290 kruunulla, joten ostettiin Meerin kanssa semmoset. Tivolissa järjestetään Fredagsrock joka perjantai, jossa esiintyy erilaisia bändejä, jospa ainakin tuolla tulis nyt sit käytyä muutaman kerran! Ja olihan tuo itse aluekin nyt näkemisen arvonen. On kuulemman maailman toisiksi vanhin huvipuisto. Mun mielestä justiinsa tuo paikan vanhuus tekee siitä niin hienon. Illan kohokohta taisi kyllä olla lammessa olevien kalojen ruokkiminen, hah.

Tivoli!

Seuraavana päivänä se sisko sitten hyppäsi koneeseen takaisin koto-Suomeen. Vähän meinaa aina koti-ikävä kolkutella, ku lentokentältä lähtee itsekseen himaan, mut niin paljon kaikkea kivaa oli taas edessä, että eipä tuo kauaa painanut.

<3

Kiitos sisko! Kesällä sitten taas kruellat vauhdissa, he.

travlt, travlt, puha!

Tääl on pitänyt aika kiirettä, siitä moinen hiljaisuus.

Toiseksi myös se, ettei kirjastolla vietetyistä päivistä saa kovinkaan mielenkiintoisia postauksia aikaan, he.

Hommia on siis riittäny! Ensin aika kului bilsan kurssin esseen kirjottamiseen, sen jälkeen tenttiin lukemiseen ja mahdollisissa väleissä koitin tehdä yhtä projektityötä kotiin Jyväskylään. Viime viikon torstaina urakka tuli bilsan kurssin osalta kuitenkin pakettiin, ku vuorossa oli kuumotteleva tentti. Suullinen. Ei sentään tanskaksi, mut kumminkin. Puha, niinku täällä sanoisivat. Epäilyistä huolimatta flikka klaaras kuitenkin homman ja sai konkeloida helpottuneena himaan.

Kameran rulla on aika tyhjänä noilta ajoilta, mut jotain löytyy sentään. Yhtenä aurinkoisena sunnuntaina kesken tenttihässäkän pidettiin vähän vapaata, ku Tanskan perhe pyysi lähtemään mukaan Kööpenhaminan eläintarhaan. Perheen pikkuveljet koitti opettaa mulle eläimien nimiä tanskaksi, minä niille suomeksi. Kuolleita eläimiäkään ei näkynyt ollenkaan.

 

Tentin jälkeen viime viikon lauantaina sain tänne kylään minun siskon. <3

Mutta siitä naurunremakkaviikosta ajattelin kirjotella ihan erikseen.

<3

Täällä viikolla jäi kaikki loputkin kurssit pääsiäistauolle, projektityökin Jyväkylään palautettuna. Se on siis pääsiäisloma nyt, aa-jea. 

Tänään liian suuri brunssi mainioimman kämppiksen kanssa meidän parvekkeella, 

aurinkoinen keli ja mieli.

Huomenna lentokentälle vastaan Veeraa! Ja tätähän on odotettu niin ettää. Pari päivää Köpiksessä, sitten junaan suuntana Amsterdam, Pariisi, Arras, aka pääsiäisseikkailu. 

Innostunut? Selvfølgelig eli totta maar. Humlehavenin flikkaa hymyilyttää.