hei københavn,

 anteeksi, 

et olen ollut vähän turhan kiireinen

ja unohtanut fiilistellä tarpeeksi,

miten mieletön kaupunki oletkaan asua ja elää.

Elämä täällä on edelleen ollut aika hektistä, koko ajan juoksemista paikasta toiseen. Viime perjantaina, ku pyöräilin keskustaan tanskan tenttiin, huomasinki poikkeuksellisesti olevani ihan etuajassa. Matkaa meidän kämpiltä tanskan tunneille on joku 8,5 kilsaa, enkä vieläkään osaa varata tarpeeksi aikaa sen pyöräilyyn, joten on tullut vähän myöhästeltyä he. Päätin siinä sitten pysähtyä Nyhavnissa hetkeksi, kun siitä ohi kuljin ja kerrankin en ollut myöhästymässä.

aamu Nyhavnissa.

Siinä sitten kattelin hetken tätä meininkia ja tajusin, et ei hitto, on kyllä nyt päässy vähän unohtumaan, missä sitä ollaankaan. Koulumatkan varrella voi pysähtyä tälläseen mestaan. Miten siistiä. Välillä sitä täytyy vaa vähä avata silmiä, kattella ympärilleen ja muistaa ihmetellä, miten hienosti kaikki asiat onkaan, eikä vaan kauheessa kiireessä säntäillä paikasta toiseen, ku nyt tuli luvattua.

täsä me iha ahkerin tekemäs tanskan läksyi, iha ku olis yläasteel taas.

Kolme viikkoa tanskailua takana. Tanskan kurssi melkein taputeltu, perjantaina oli kirjallinen koe ja huomenna edessä vielä suullinen tentti, hyi kauhia. Tosi outoa, et kielikurssi loppuu jo, jotenki ehti jo unohtumaan, et ei me tultu tänne puoleksi vuodeksi vaan vähä opettelemaan uutta kieltä ja hengailemaan haha. Mutta kolmesta viikosta käteen jäi ainakin taito tilata kahvia tanskaksi (Jeg vil gerne have en kop kaffe, tak!) ja monta hyvää kaveria, joiden kanssa tulee varmasti hengailtua keväälläkin, vaikka yhdessä ei enää opiskellakaan.

Keskiviikkona alkaa Sciencen tiedekunnan orientaatioviikko ja seuraavalla viikolla sit kevätlukukausi ja kurssit sen mukana. Kuumotus vaikeista kursseista on vaihtunut lähinnä innostuneeseen ja odottavaan fiilikseen. Pääsee vihdoin näkemään enemmän vaihtareita, jotka opiskelee Sciencella ja erityisesti saa paremman mahdollisuuden tutustua paikkalisiin opiskelijoihin ja bilsareihin.

Tähän nyt vähä meininkejä ja kuvia siitä, mitä täällä on viime aikoina touhuttu!

 

maailman paras brunssi maailman 

suloisimmassa kirjakahvilassa (Paludan Bogcafé).

Käytiin tanskan kurssin kanssa kansallismuseolla katsomassa näyttely "Stories of Denmark", Tanskan historiaa vuodelta 1660 vuoteen 2000. Opastettu kierros kesti vaan tunnin, joten aivan liikaa jäi näkemättä ja liian monta tarinaa kuulematta. Mutta mielettömän mielenkiintoiselta vaikutti, pakko mennä takaisin! Museoon on aina ilmainen sisäänpääsykin, joten se olis mitä parhainen tapa viettää vaikka joku sateinen sunnuntai kultturellisti pienemmällä budjetilla.

 

kuningas Christian VII, 

se mielisairaaksi väitetty, siin vähä silmät harallaan.

jospa olis lähteny vaihtoon tänne paria vuotta aikaisemmin.

Museokäynnin lisäksi meidän tanskan ryhmälle oli järjestetty opastettu kierros Kööpenhaminen keskustassa. Tämäkin setti jäi melko lyhyeksi, mutta tuli nähtyä joitain paikkoja, joihin ei välttämättä muuten olis tullu eksyttyä. Vanhin osa kaupunkia, joka on säästynyt tulipaloilta ja jota ei oo jyrätty uuden arkkitehtuurin tieltä, on kyllä mielettömän kaunis. Jotenkin ihan hullua, että vanhin säilynyt talo, joka tällä reissullakin nähtiin, on rakennettu joskus 1400-luvulla.

 

 

näkymä kaupunkiin Studieskolenin, meidän koulun, katolta.

Tämä jokapäiväinen harmaus täällä alkaa jo pikkuhiljaa tympiä. Aurinkoa ei näy ja tuuli on niin tajuton, et pyörällä kaatuu. Mutta ripustan uskoni siihen kevääseen, josta pääsee täällä nauttimaan totuttua aikaisemmin. Salaa olen toivonut, et ilma kylmenis ja veden sijaan satais lunta. Tänään heräsinkin sitten tämmöseen näkyyn.

lunta Humlehavenilla.

Kuka nyt tuolla haluaa pyöräillä?

Mut eiköhän tämä tästä. Olkoon tämä kuva tänne harmauden karkoittajaksi ja sinne koto-Suomen pakkaseen fiilistä lämmittämään.

ei mitään hätää hei.

Semmoinen menovinkki vielä, et Det Danske Filminstitutin elokuvateatteri esittää parina sunnuntaina kuukaudessa tanskalaisia suosikkileffoja englanninkielisillä tekstityksillä. Eilen lähdettiin sitten leffaan. Tällä kertaa esittivät pätkän Nordkraft - pohjolan voima. Oli kyllä hyvä, mutta perinteiseen pohjoismaiseen ällörealistiseen tyyliin aika rankka. Kaiken kaikkiaan kuitenkin mielettömän hienoa päästä katsomaan tanskalaisia elokuvia teatterissa niin et on mahdollisuus ymmärtääkin jotain haha. Aion siis joku toinenkin sunnuntai! 

Siinä sitten elokuvaa masistellessa ja pientä sunnuntaihaikeutta potemassa meinasi ensimmäistä kertaa vähän koti-ikävä kolkutella mieltä. Mutta sitten tulin Valby-kotiin ja kuulin, kuinka tanskaperheen isä luukutti alakerrassa Nick Caven uutta levyä ja tanskaäiti oli leiponu tanskalaisia kanelipullia ja ajattelin siinä sitten et oijoi. Täällä on kyllä hyvä olla ja alan jo tosissaan viihtyä.

Rakkaita ajatuksia, Sonja

den første uge

Ensimmäinen viikko Köpiksessä hurahti ihan hullun nopeasti. Koko viikoksi riitti hirveästi tekemistä: uuden oppimista, uusien ihmisten tapaamista, käytännön asioiden järjestelyä ja tietty uuden kaupungin fiilistelyä ja ihmettelyä. On kyllä ollut kaiken kaikkiaan tosi siistiä, vaikka viikkoon mahtui vähän ylämäkiäkin.

Viikko alkoi maanantaina orientaatiotapaamisella, johon kaikki vaihtarit kokoontui. Siellä meidät jaettiin pienempiin ryhmiin, joissa aloitettiin sit heti tanskan opiskelu.

Jeg hedder Sonja og jeg kommer fra Finland.

Tunteja on joka päivä yhdeksästä yhteen. Tahti on kyllä ollut aika hurja, kolmessa viikossa kun pitäisi oppia koko kielen alkeet. Ruotsin osaamisesta on ollut kyllä melko paljon hyötyä, sanat on usein melko samanlaisia. Ääntäminen on kuitenkin ihan eri juttu; kovasti koitan puhua kuin tanskalainen, mut usein opettaja huomauttaa Sonjan puhuvan taas kuin ruotsalainen hehe. Mut vielä on aikaa oppia paljon!

Parasta tähän asti on ehdottomasti ollut kaikkien uusien ihmisten tapaaminen. Kun kaikki vaihtarit on tällä hetkellä ihan samassa tilanteessa, vieraassa paikassa vieraiden ihmisten kanssa, saman henkisiä ihmisiä löytyy ja uusia kavereita saa tosi helposti. Etukäteen odotin, että tääl olis ollut paljon enemmän vaihto-opiskelijoita Pohjoismaista, mutta tähän asti olen törmännyt vasta pariin suomalaiseen ja yhteen norjalaiseen, mikä on mun mielestä tosi hyvä juttu. Suurin osa on joko ausseja tai jenkkejä. Jo viikossa oon ehtinyt tavata ihmisiä niin monesta paikasta ympäri maapallon ja oppinut samalla mielettömästi siitä, millaista elämä on jossakin ihan muualla. Hauskaa on myös ollut se, miten fiiliksissä ja kiinnostuneita ihmiset on ollu Suomesta ja suomalaisista. Moneenkaan tanskalaiseen en oo vielä tutustunut. On kyl vähän sääli, että vaihtarit pyörii vaan omassa porukassaan ja paikalliset opiskelijat omassaan, mutta niin siinä helposti käy. Aion kuitenkin yrittää tutustua myös niin moneen tanskalaiseen opiskelijaan kuin mahdollista!

Tanskan tuntien jälkeen ollaan joka päivä menty tekemään jotain porukalla kaupungille. Meidän ehdottomaksi lempparipaikaksi on jo muodostunut Studenterhuset, joka on paikallisten opiskelijoiden pyörittämä paikka, jossa on kahvila ja baari. Hullun kodikas ja ihana paikka, tosi hygge, niinku paikalliset sanois. Siellä järjestetään tosi paljon kaikkia tapahtumia joka viikko, konserteista swing -tanssi-iltoihin.

Olin niin innoissani, ku pääsin ensimmäiselle keikalle täällä torstaina, kun mentiin kattomaan Studenterhusetille tosi hyvää jazz-keikkaa. Soittivat Jukka Linkolaa, aika siistiä! Samana iltana myöhemmin oli myös toinen keikka samassa paikassa, näitä riittää niin paljon ku vaan jaksaa katsoa.

jamit käynnis.

Perjantaina otin askeleen lähemmäksi aitoa kööpenhaminalaisuutta: hommasin pyörän ja ajoin sillä kouluun! Tää koko pyöräilyhomma on täällä kyllä ihan oma juttunsa, koko liikenne menee aika pitkälti pyöräilijöiden ehtojen mukaan. Vauhti on tajutonta ja säännöt erilaisia ku kotona, mutta hyvin selvisin perille asti, jos nyt ei pientä eksymistä lasketa haha. Minusta ja Taarnby-cykelistä tulee kevään aikana vielä lyömätön parivaljakko.

Tanskan tuntien lisäksi kielikurssiin kuuluu kaikenlaista muuta tekemistä. Perjantaina vuorossa oli luistelu Frederiksbergin jääradalla. Vesisateesta huolimatta vedettiin luistimet jalkaan, jotkut ihan tottuneeseen tapaan, toiset ensimmäistä kertaa elämässään. Totesin sitten siinä jään sijaan aavikoihin totteuneita tyyppejä pystyssä pidellessäni, että luistelemista on ihan hiton vaikea opettaa toiselle, kun itse ei tarvitse yhtään miettiä mitä tekee. Mutta mielettömän hauskaa meillä oli siitä huolimatta ja pahemmilta luistelutapaturmilta vältyttiin haha.

Australia, Ranska ja Suomi luistelemas.

Sunnuntaina paistoi ensimmäistä kertaa aurinko. Herättiin ajoissa, pakattiin eväät ja lähdettiin Christianshavniin piknikille (tammikuussa?) fiilistelemään sateetonta päivää. Poikettiin matkalla Nyhavnin kautta. Se on se vanha satama värikkäine pikkutaloineen, josta kaikissa Kööpenhaminan matkaesitteissä ja turistipostikorteissa on kuva. Tosi kaunis ja suloinen paikka!

ensimmäistä kertaa aurinko!

postikorttien talot livenä.

Christianshavnissa sitten kitarat soi ja lauleltiin ja syötiin eväitä. Oli kiva päivä. Christianshavn on kyllä hämmentävä paikka, uskomatonta, että sellaisen löytää ihan keskeltä kaupunkia. Valokuvia sieltä ei saa ottaa, joten mul ei oo mitään fiilistelykuvia jaettavaksi, mutta käymisen arvoinen paikka ehdottomasti!

Noissa paikoissa käymisen lisäksi en oo pahemmin mitään kunnon kööpenhaminalaisia turistihommia tehty. Toki voileipiä on tullut syötyä, ei niitä turhaan kehuta! Huomenna olis vuorossa turisteilua kansallismuseossa.

päätä isomp voileipä siin.

Ja niin, vähän vielä niistä ensimmäisen viikon vastoinkäymisistä. Vuokraemännän kanssa tuli vähän ongelmia ja oli pakko ruveta etsimään uutta kämppää, sillä sinne en olis voinut jäädä, viikkokin oli jo liian vaikea. Vaikka Frederiksberg olis ollut täydellinen paikka asua, kävi tämän asunnon kohdalla vain tosi huono tuuri. Koska kämppätilanne täällä on tosi surkea, oli tosi ahdistavaa ja stressaavaa joutua tällaiseen tilanteeseen heti alkumetreillä, ku on muutenkin niin hurjasti kaikkea sulateltavaa. Kyllä siinä tuli pari itkuista puhelua kotopuoleen soitettua. Onneksi mukana oli makuupussi ja täällä ihania ihmisiä, jotka auttoi ja huolehti. Ja sunnuntaina sain tänne Meerin, mikä helpotti hulluna! Aloitettiin heti yhdessä ettimään toista paikkaa asua ja kävi ihan uskomaton tuuri. Vasta eilen käytiin katsomassa kämppää ja tänään jo pakattiin kamat ja muutettiin tänne uuteen kotiin, Valbyyn. Et moro vaan Frederiksberg, me ollaan nyt Valbyn flikkoi. Vaikuttaa niin mainiolta, hymyilyttää.

moro Frederiksberg!

Tästä tekstistä tuli nyt ihan typerän pitkä, antteks! Yritän skarpata ja löytää aikaa kirjottaa vähän useammin, ettei kasaantuis näin miljoonaa juttua, mutta ollut nyt vähän hektistä tämä. Ja halaukset niille, jotka muka jaksoi lukea tän kokonaan (= äiti ja Elmiina).

myyrä! myyrä!

Tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista.

Siistejä ja hiukan vähemmän siistejä juttuja.

Mutta katsokaas mitä minä löysin eilen lentokentältä.

Nyt on jo paljon parempi.

lähtö ja ensimmäinen aamu tanskanmaalla

Hei tääl sitä nyt ollaan!

Tähän ensin vähän jotain alkusettejä, jos joku päätyy tätä blogia lukemaan JY:n Kansainvälisten palveluiden blogilistan kautta. Oon siis kolmannen vuoden ekologian ja evoluutiobiologian opiskelija, edessä puolen vuoden vaihto Kööpenhaminan  yliopistossa. Ennen lähtöä oli kyllä kaikenlaista järjesteltävää, mut kaikkiin pulmiin sai hyvin apua niin Jyväskylän kuin Kööpenhaminankin yliopiston henkilökunnalta ja nettisivuilta. Isoimpia juttuja oli ehkä asuntohommien järjestäminen ja kurssien valitseminen.

 

Opiskelut alkaa huomenna Pre-Semester Danish Language Coursella. Se on siis kolmen viikon intensiivinen kielikurssi, jolle vaihtarit voi osallistua ennen ku lukukausi alkaa sitten helmikuussa. Toivottavasti opin jotakin uutta, vaikka kyllähän lauseella "Missä on pankki?" (Hvor er banken?) ja Hessu Hopolla (Fedtmule) pärjäis jo aika pitkälle veikkaan. 

 

Kielikurssin jälkeen oon ajatellu suorittaa keväällä kaks biologian kurssia, Social Behaviour and Communication ja Invasion Biology, sekä vaihtareille tarkoitettu Danish Cinema -kurssin. Jännittää vähän miten vaikeita nuo bilsan kurssit tulee olemaan. Nähtäväksi jää miten selviän, mut ainakin olen niistä innoissani, valmis yrittämään ja tekemään duunia! Sitten on hyvä "oikeiden" kurssien välissä kattella vähän tanskalaisia filmejä, he.

Ennen lähtöä oli kiva viettää pitkä joululoma kotona, ottaa vaan ihan rennosti ja nähdä vielä kaikkia tärkeitä tyyppejä. En oikein edes tajunnut, et oon oikeasti lähdössä ennen kuin paria päivää ennen. Sillon iski kyllä kieltämättä pikku pakkaamisahdistus ja haikeus koko lähtöhommasta. Mutta nyt kun olen täällä paikan päällä, oon varma, että tästä tulee mielettömän hieno kevät! Alku voi toki tökkiä, mutta ku tutustuu uusiin ihmisiin, oppii tuntemaan paikat ja ehtii vähän asettumaan aloillee, niin eiköhän jutut ala rullaamaan.

Täsä mä vähä Helsinki-Vantaal jännittämäs.

Köpiksen valot siel.

Saavuin tänne siis eilen illalla. Pikku kuumotuksia aiheuttanut lento meni hyvin, enkä tavoistani poiketen sählännyt hah. Lentokentällä vastassa mua oli kaksi mentoria, jotka auttoivat mua löytämään kämpille. Se oli tosi kiva juttu, muuten olisin varmaan haahuillut metrossa ikuisuuksia. Ilta oli ihan kirkas ja ilma tosi lämmin, ei tuntunut talvelta ollenkaan. Asunnon vieressä on iso puisto ja eläintarha, lenkillä näkee kuulemman norsuja jahka pääsevät ulos, haha huippua. Paikan päällä kämpillä mua odotti vuokranantaja. Asun yhden tanskalaisen naisen luona, joka vuokraa kodistaan kahta huonetta ulkomaisille opiskelijoille. Hän näytti mulle kaikki paikat ja mun oman huoneen, josta tykkään mielettömästi! Koitin sitten siinä vähän asettua, kävin pienellä seikkailulla ruokakaupassa (hölmöt myyvät baanaaneja ja muita kappalehinnalla mitä) ja nukuin yliväsymystäni reippaasti pois.

Tältä näytti sitten ensimmäinen aamu Frederiksbergissä. Vettä satoi valkoiselta taivaalta. Kotikatu näyttää päivänvalossa niin hienolta; vähä eri meininkiä, ku Jyväskylän Aittorinne-ghetossa haha. Join sitten tuossa minun maailman siisteimmällä ikkunalaudalla teetä, kuuntelin turvallisesti biitleksiä ja ihmettelin eloa ja oloa. 

 

Nyt pitäisi varmaan purkaa vähän matkalaukkuja, käydä ehkä vähän tutkimusretkellä ja illalla menen mentorin kanssa tsekkailemaan, että miten ihmeessä huomenna pääsen sinne kielikurssille toiselle puolen kaupunkia hui. Odotan kyllä mielettömästi sitä, että pääsee tapaamaan muita opiskelijoita ja vaihtareita, on vähän orpoa vielä kun ei tunne ketään eikä tiedä mitään paikkoja. Kartta on kaveri. Mutta tästä tää lähtee! Oon valmis seikkailujen keväälle Tanskanmaalla.

Ajatuksia sinne kotipuoleen, kaikki hyvin, ootte huippuja! Erityisajatukset maailman kotoisimmasta ja onnellisimmasta villapaidasta Veeralle, Tanska-piirustuksesta siskolle sekä tämän blogin maailman päheimmästä kuvasta Koistiskalle.

ps. Viikon päästä MEERI!