vejen til frankrig og tilbage

No nyt pääsiäislomajuttuja! 

Reittisuunnitelmana oli siis viikossa reissata Köpiksestä Ranskaan ja takaisin, kaupungit oli ennalta päätetty, muuta ei niinkään. Ja mitä mainioin seikkailuhan siitä saatiin.

Reissukaveri Veera tuli ensin tänne Kööpenhaminaan pääsiäisviikkoa edeltävänä sunnuntaina. Ihan parasta huomata, miten heti tuntu, et viimeks eilen oltais nähty, samat levottomat jutut vaan jatkuu, he. Siinä ihmeteltiin sitten minun kotikaupunkia ensin pari päivää. Olin kuulemman huono opas. Mut puolustaudun sillä, ettei edes paljasjalkainen kööpenhaminalainen osais vastata kaikkiin niihin kysymyksiin, ellei olis käynyt läpi kaikkia kaupungin turistikierroksia, hah. Mut kyl meil kivaa oli silti!

Tiistai-illal hypättiin sit junaa, vähän asemal riemust kiljuen. Siinä kohtaa vasta tajuttiin se, et junamatka Amsterdamiin kestää tosiaan sen 15 tuntia. Optimistisina vielä siinä kohtaa ajateltiin, et no kyllähän tuo nyt nukkuessa menee, mut meidän vaunua etsiessämme tajuttiin, et meidän hytti ei ollut missään niistä hienoista sängyllisistä, joita junan alkupäässä nähtiin, vaan ihan viimeisimpinä. Ilman sänkyjä, toki. Noo, kai tämä nyt oli sitä low budgettia, heh. Siinä sitten perisuomalaisina toivottiin, ettei vaan nyt kukaan sentään tulis samaan hyttiin, et sais rauhas nukkuu, mut saipa siitäkin haaveesta sitten luopua. Samaan vaunuun tulleet tanskalaiset pojat kuitenkin oudosti ja ritarillisin elkein kömpivät nukkumaan hytin lattialle, et me saatiin nukkua penkeillä. Noh, mikäs siinä, mange tak.

matkaseura perillä turvallisuushommista.

auringonlasku junan ikkunasta Storebæltsbroenilla.

 Yön aikana herättiin saksalaisten passintarkastuksiin, epämääräisiin kuulutuksiin ja milloin mihinkin, mut viimein kello näytti aamukymmentä ja oltiin perillä aurinkoisessa Amsterdamissa. Siellä sitten päivä haahuiltiin, eksyttiin, löydettiin ja palettiin mielettömän kesäisessä auringonpaisteessa. Ihmeteltiin kanaaleja, kukkamarkkinoita ja muita. Syötiin hollantilaisia vohveleita (hyviä) ja juotiin belgialaista kaljaa (kuin myös). Yöpaikka oltiin saatu yhdeltä Veeran kaverin hollantilaiselta kaverilta, joka tapas meidät koulupäivänsä jälkeen ja vei opiskelija-asuntolaansa yöksi, tosi mukava tyyppi.

mikä kesäaurinko!

Tällasia asuntolaivoja oli kanaalinvarret täynnä. Aikoinaan kuulemman kaupungin asuntopulan takia ihmisiä siirty veneisiinsä asumaan. Nykyään on mahdollista ostaa kaupungilta oma asuntovenepaikkakin kanaalin varrelta ja asustella siellä ihan virallisesti. Niin siistejä!

Seuraavana päivänä meillä ei ollut hulluna aikaa, ku piti ehtiä Pariisin junaan. Ehdittiin kuitenkin semmoselle kanaalikierrokselle, jossa eläkeläisten kanssa istuttiin paatissa ja kierrettiin ympäri kanaaleja kapteenin osotellessa nähtävyyksiä. Niin typerältä turistihommalta kuin tuo kuulostaakin, ni tästä kyllä tykättiin ihan oikeasti! Kaupungista näki jotenkin ihan erilaisen puolen vedestä käsin. Kierroksen jälkeen mentiin juna-asemalle odottelemaan. Miten naurettavan innoissani olinkaan siitä ajatuksesta, et saman päivän iltana olisin Pariisissa, oijoi.

Matka kulki Belgian läpi, junaa vaihdettiin muutamaan otteseen. Brysselissä pikku jännityshetkiä, ku syötiin vaan tyytyväisenä eväsvohveleita ja yhtäkkiä Veera tajus ranskankielisestä kuulutuksesta, et juna Pariisiin lähtee justiinsa sillä hetkellä. Pitipä laittaa vähän juoksuksi, mut kyllä me kyytiin vielä onneks päästiin. Tuntu jotenki mielettömän oudolta olla sellaisessa paikassa, jossa en yhtäkkiä ymmärtänyt mistään mitään, kun kaikki kuulutukset, kyltit ja muut muuttu ranskankielisiks. Onneksi oli entinen ranskatar matkakaverina.

Ja illalla siellä sitten oltiin, Pariisissa! Amélie-diggarina pelkkä metromatka teki mut jo hullun onnelliseksi. Samanlaiset valkoiset kaakelit ne siellä edelleen. Ja vähän monimutkasempi metrokartta ku Köpiksessä tai Helsingissä, heh. Mutta kyllä me aina paikalle päästiin. Ekana päätettiin suunnata Montmartre-kukkulalle. Kukkulan päällä on Sacré Coeur -kirkko. Tämäkin paikka Améliesta tuttu, voi veljet.

Montmertre ja Sacré Coeur.

 Sain kehotuksen kiivetä rappuset huipulle ilman, että käännyn katsomaan taaksepäin kertaakaan. Tein niinkun käskettiin ja vasta kirkon edessä käännyttiin. Ja kyllähän siinä hetken sai hengitystä takasin haukkoa. Koko auringonlaskun värinen Pariisi vaan aukesi silmien edessä. Ei nähnyt rajaa, missä kaupunki ois vaihtunut horisonttiin. Niin onnellinen! Käytiin kirkonkin sisällä, hieno tuokin.

Ja mitäpä olis ilta ollut tuolla ilman viiniä. Yöksi päästiin jälleen yhden hollantilaisen tytön luo. Siellä me sitten oltiin Veeran kanssa kahdestaan yksiössä ihan keskustassa. Aika mieletöntä.

kattokka ny kui söpöi pikkupullojaki.

Aamupalaksi naapurin leipomosta patonkia ja brie-juustoa. Ekaksi päätettiin lähteä Père-Lachaisen hautausmaalle. Sinne oli haudattu muun muassa Jim Morrison, Chopin ja Oscar Wilde. Tuntui aika hämmentävältä vaan kierrellä siellä ympäriinsä hautakiviä katsellen ja ajatellen, et no tämän tyypin musiikkia on tullu kuunneltua levykaupalla ja et tämän tyypin valsseja tahkottu pianolla tunti jos toinenkin. Mutta jo itse hautausmaa on näkemisen arvoinen, valtavan kokonen, kauniita puita ja kukkia ja haudatkin monet tosi näyttäviä.

Sainen patonkia.

Tulipa siinä päivän aikana kaupungilla kierrettyä monet muutkin nähtävyydet, Eiffelistä Riemukaareen ja Notre Dameen (ihan samanlainen ku kellonsoittajassaki oli, kiviukkelit ja kaikki!!). Hauskoja tilanteita tuli eteen, ku en ymmärtänyt kielestä paljoa mercitä enempää. Kerranki annoin jollekin naiselle kadunkulmassa kolikon, Veera kysyi häneltä jonkun kysymyksen ja seuraavaksi viiletettiin pitkin katuja ja kovasti käytiin keskustelua ja lopulta päädyttiin johonkin luomuravintolaan. Veera oli kysynyt siltä jotain ruokapaikkaa ja kiitokseksi pennosesta hän halusi itse viedä meidät perille suosittelemaansa paikkaan, selvisi mullekki lopulta haha. Ihan mainiota. Ravintolassa olivat lopettaneet jo tarjoilunkin silloin kun mentiin sisään, mutta ku olivat tytöt niin kaukaakin tulleet, ni saatiin sitten ruokaa vielä. Perin ranskalaista kuulemman ja erihyvää myös.

pakolline pikku eiffeli.

Notre Dame

 Illalla jalat tunnottomina otettiin juna reissun viimeiseen kaupunkiin, Arrasiin. Se on pieni kylä Pariisista noin tunnin verran junalla pohjoiseen, jossa oli tarkotus viettää reissun viimeiset päivät pääsiäisen yli. Veera oli lukiossa siellä vuoden vaihdossa ja mentiinkin sitten kyläilemään Veeran vaihtariperheeseen. Perheeseen kuului äiti, poika Pierre ja Tequila-kissa. Oli ihanaa, ku sai olla ku kotonaan ihan rauhassa vaan, viimeset päivät ku oli ollu aikamoista juoksemista.Viihdyttiin muutenkin tosi hyvin ja meistä pidettiin hyvää huolta. Patonkia, juustoa ja suklaata niin, et tällä hetkellä ajatus tekee vielä vähän pahaa, heh.

Arrasin keltaset rypsipellot.

halpa Leffe ja ilmane wifi.

pikku-Tequila, en pelänny paljoo.

lettu spéculoos-taikinalla ja -kekseillä, johan oli.

Tuolla päin on kai aika tavallista, et kyläyhteisöt on tosi tiiviitä. Perheen äiti haluskin viedä meidät mukanaan kylän pääsiäistapahtumaan. Kaikki oli tosi kiinnostuneita vieraista ja halus ottaa valokuvia ja vaikka mitä. Niin siniset silmät ja vaaleat hiukset! Naurettiin Veeran kanssa, et ollaan oikea kylän pääsiäisihme hahah. 

Lepäilyn lisäksi käytiin ihastelemassa auringonkeltaisia rypsipeltoja, opettelin Pierren avustuksella ranskaa, pelattiin jalkapalloa, käytiin Arrasin keskustassa katsomassa paikkoja, ihmettelemässä tivolissa, syömässä överejä lettuja ja juomassa hämmentävän halpaa ja hyvää kaljaa.

rannalla jossakin päin Ranskan rannikkoa.

Toisena pääsiäispäivänä lähdettiin jonnekkin sukupippaloihin kyläilemään. Jostakin rannikon pikkukaupungista oli vuokrattuna iso maatalo, jonka pihasta ja talleista löyty vaikka minkälaisia eläimiä aaseista hanhiin. Sisällä maailman pisin ruokapöytä, jonka ääressä koko suku söi oikein pitkän kaavan mukaan. Ihmetytti, miten aina vaan edelliset ruuat korjattiin pöydästä syömisen jälkeen pois ja suloiset ranskalaismummot kiikutti uusia ruokalajeja tilalle toisensa perään. Päivän jälkeen otettiin juna Pariisin lentokentälle. Mun lento Kööpenhaminaan lähti aamukuudelta, Veeralla Helsinkiin vähän myöhemmin päivällä. Eipä mikään parhaiten nukuttu yö, mutta turvallisesti selvittiin kotiin, kumpikin, väsyneenä, mutta fiiliksissä.
Kiitoskiitoskiitos seikkailuseuralle, maailman paras pikkis. <3

Samana päivänä, ku lensin takaisin Köpikseen, odotti myös uuden jakson alotusluento. Meininki ei ehkä ihan skarpein, mut kyllähän tuosta päivästä selvittiin. Nyt alkoi siis kevään viimeinen kurssi, invaasiobiologia. Kovin vaikutti mielenkiintoiselta, vaikkakin työläältä. Kurssi- ja muista kouluhommista kirjoittelen ehkä myöhemmin lisää tänne ihan erikseen.

Tämä arkeen kiinni tarttuminen ei lähtenyt kyllä ihan niin tarmolla liikkeelle, ku olin aluksi suunnitellu. Reissutuliaisena tuli pikku oksennustauti, joka on nyt kaatanut petiin muutamaksi päiväksi. Nyt alkaa kuitenkin jo vähän hellittää, joten eiköhän tästä parannuta viimeistään ennen sunnuntaita, jolloin minun äiti ja isä tulee tänne kylään. <3