hei københavn,

 anteeksi, 

et olen ollut vähän turhan kiireinen

ja unohtanut fiilistellä tarpeeksi,

miten mieletön kaupunki oletkaan asua ja elää.

Elämä täällä on edelleen ollut aika hektistä, koko ajan juoksemista paikasta toiseen. Viime perjantaina, ku pyöräilin keskustaan tanskan tenttiin, huomasinki poikkeuksellisesti olevani ihan etuajassa. Matkaa meidän kämpiltä tanskan tunneille on joku 8,5 kilsaa, enkä vieläkään osaa varata tarpeeksi aikaa sen pyöräilyyn, joten on tullut vähän myöhästeltyä he. Päätin siinä sitten pysähtyä Nyhavnissa hetkeksi, kun siitä ohi kuljin ja kerrankin en ollut myöhästymässä.

aamu Nyhavnissa.

Siinä sitten kattelin hetken tätä meininkia ja tajusin, et ei hitto, on kyllä nyt päässy vähän unohtumaan, missä sitä ollaankaan. Koulumatkan varrella voi pysähtyä tälläseen mestaan. Miten siistiä. Välillä sitä täytyy vaa vähä avata silmiä, kattella ympärilleen ja muistaa ihmetellä, miten hienosti kaikki asiat onkaan, eikä vaan kauheessa kiireessä säntäillä paikasta toiseen, ku nyt tuli luvattua.

täsä me iha ahkerin tekemäs tanskan läksyi, iha ku olis yläasteel taas.

Kolme viikkoa tanskailua takana. Tanskan kurssi melkein taputeltu, perjantaina oli kirjallinen koe ja huomenna edessä vielä suullinen tentti, hyi kauhia. Tosi outoa, et kielikurssi loppuu jo, jotenki ehti jo unohtumaan, et ei me tultu tänne puoleksi vuodeksi vaan vähä opettelemaan uutta kieltä ja hengailemaan haha. Mutta kolmesta viikosta käteen jäi ainakin taito tilata kahvia tanskaksi (Jeg vil gerne have en kop kaffe, tak!) ja monta hyvää kaveria, joiden kanssa tulee varmasti hengailtua keväälläkin, vaikka yhdessä ei enää opiskellakaan.

Keskiviikkona alkaa Sciencen tiedekunnan orientaatioviikko ja seuraavalla viikolla sit kevätlukukausi ja kurssit sen mukana. Kuumotus vaikeista kursseista on vaihtunut lähinnä innostuneeseen ja odottavaan fiilikseen. Pääsee vihdoin näkemään enemmän vaihtareita, jotka opiskelee Sciencella ja erityisesti saa paremman mahdollisuuden tutustua paikkalisiin opiskelijoihin ja bilsareihin.

Tähän nyt vähä meininkejä ja kuvia siitä, mitä täällä on viime aikoina touhuttu!

 

maailman paras brunssi maailman 

suloisimmassa kirjakahvilassa (Paludan Bogcafé).

Käytiin tanskan kurssin kanssa kansallismuseolla katsomassa näyttely "Stories of Denmark", Tanskan historiaa vuodelta 1660 vuoteen 2000. Opastettu kierros kesti vaan tunnin, joten aivan liikaa jäi näkemättä ja liian monta tarinaa kuulematta. Mutta mielettömän mielenkiintoiselta vaikutti, pakko mennä takaisin! Museoon on aina ilmainen sisäänpääsykin, joten se olis mitä parhainen tapa viettää vaikka joku sateinen sunnuntai kultturellisti pienemmällä budjetilla.

 

kuningas Christian VII, 

se mielisairaaksi väitetty, siin vähä silmät harallaan.

jospa olis lähteny vaihtoon tänne paria vuotta aikaisemmin.

Museokäynnin lisäksi meidän tanskan ryhmälle oli järjestetty opastettu kierros Kööpenhaminen keskustassa. Tämäkin setti jäi melko lyhyeksi, mutta tuli nähtyä joitain paikkoja, joihin ei välttämättä muuten olis tullu eksyttyä. Vanhin osa kaupunkia, joka on säästynyt tulipaloilta ja jota ei oo jyrätty uuden arkkitehtuurin tieltä, on kyllä mielettömän kaunis. Jotenkin ihan hullua, että vanhin säilynyt talo, joka tällä reissullakin nähtiin, on rakennettu joskus 1400-luvulla.

 

 

näkymä kaupunkiin Studieskolenin, meidän koulun, katolta.

Tämä jokapäiväinen harmaus täällä alkaa jo pikkuhiljaa tympiä. Aurinkoa ei näy ja tuuli on niin tajuton, et pyörällä kaatuu. Mutta ripustan uskoni siihen kevääseen, josta pääsee täällä nauttimaan totuttua aikaisemmin. Salaa olen toivonut, et ilma kylmenis ja veden sijaan satais lunta. Tänään heräsinkin sitten tämmöseen näkyyn.

lunta Humlehavenilla.

Kuka nyt tuolla haluaa pyöräillä?

Mut eiköhän tämä tästä. Olkoon tämä kuva tänne harmauden karkoittajaksi ja sinne koto-Suomen pakkaseen fiilistä lämmittämään.

ei mitään hätää hei.

Semmoinen menovinkki vielä, et Det Danske Filminstitutin elokuvateatteri esittää parina sunnuntaina kuukaudessa tanskalaisia suosikkileffoja englanninkielisillä tekstityksillä. Eilen lähdettiin sitten leffaan. Tällä kertaa esittivät pätkän Nordkraft - pohjolan voima. Oli kyllä hyvä, mutta perinteiseen pohjoismaiseen ällörealistiseen tyyliin aika rankka. Kaiken kaikkiaan kuitenkin mielettömän hienoa päästä katsomaan tanskalaisia elokuvia teatterissa niin et on mahdollisuus ymmärtääkin jotain haha. Aion siis joku toinenkin sunnuntai! 

Siinä sitten elokuvaa masistellessa ja pientä sunnuntaihaikeutta potemassa meinasi ensimmäistä kertaa vähän koti-ikävä kolkutella mieltä. Mutta sitten tulin Valby-kotiin ja kuulin, kuinka tanskaperheen isä luukutti alakerrassa Nick Caven uutta levyä ja tanskaäiti oli leiponu tanskalaisia kanelipullia ja ajattelin siinä sitten et oijoi. Täällä on kyllä hyvä olla ja alan jo tosissaan viihtyä.

Rakkaita ajatuksia, Sonja