den første uge

Ensimmäinen viikko Köpiksessä hurahti ihan hullun nopeasti. Koko viikoksi riitti hirveästi tekemistä: uuden oppimista, uusien ihmisten tapaamista, käytännön asioiden järjestelyä ja tietty uuden kaupungin fiilistelyä ja ihmettelyä. On kyllä ollut kaiken kaikkiaan tosi siistiä, vaikka viikkoon mahtui vähän ylämäkiäkin.

Viikko alkoi maanantaina orientaatiotapaamisella, johon kaikki vaihtarit kokoontui. Siellä meidät jaettiin pienempiin ryhmiin, joissa aloitettiin sit heti tanskan opiskelu.

Jeg hedder Sonja og jeg kommer fra Finland.

Tunteja on joka päivä yhdeksästä yhteen. Tahti on kyllä ollut aika hurja, kolmessa viikossa kun pitäisi oppia koko kielen alkeet. Ruotsin osaamisesta on ollut kyllä melko paljon hyötyä, sanat on usein melko samanlaisia. Ääntäminen on kuitenkin ihan eri juttu; kovasti koitan puhua kuin tanskalainen, mut usein opettaja huomauttaa Sonjan puhuvan taas kuin ruotsalainen hehe. Mut vielä on aikaa oppia paljon!

Parasta tähän asti on ehdottomasti ollut kaikkien uusien ihmisten tapaaminen. Kun kaikki vaihtarit on tällä hetkellä ihan samassa tilanteessa, vieraassa paikassa vieraiden ihmisten kanssa, saman henkisiä ihmisiä löytyy ja uusia kavereita saa tosi helposti. Etukäteen odotin, että tääl olis ollut paljon enemmän vaihto-opiskelijoita Pohjoismaista, mutta tähän asti olen törmännyt vasta pariin suomalaiseen ja yhteen norjalaiseen, mikä on mun mielestä tosi hyvä juttu. Suurin osa on joko ausseja tai jenkkejä. Jo viikossa oon ehtinyt tavata ihmisiä niin monesta paikasta ympäri maapallon ja oppinut samalla mielettömästi siitä, millaista elämä on jossakin ihan muualla. Hauskaa on myös ollut se, miten fiiliksissä ja kiinnostuneita ihmiset on ollu Suomesta ja suomalaisista. Moneenkaan tanskalaiseen en oo vielä tutustunut. On kyl vähän sääli, että vaihtarit pyörii vaan omassa porukassaan ja paikalliset opiskelijat omassaan, mutta niin siinä helposti käy. Aion kuitenkin yrittää tutustua myös niin moneen tanskalaiseen opiskelijaan kuin mahdollista!

Tanskan tuntien jälkeen ollaan joka päivä menty tekemään jotain porukalla kaupungille. Meidän ehdottomaksi lempparipaikaksi on jo muodostunut Studenterhuset, joka on paikallisten opiskelijoiden pyörittämä paikka, jossa on kahvila ja baari. Hullun kodikas ja ihana paikka, tosi hygge, niinku paikalliset sanois. Siellä järjestetään tosi paljon kaikkia tapahtumia joka viikko, konserteista swing -tanssi-iltoihin.

Olin niin innoissani, ku pääsin ensimmäiselle keikalle täällä torstaina, kun mentiin kattomaan Studenterhusetille tosi hyvää jazz-keikkaa. Soittivat Jukka Linkolaa, aika siistiä! Samana iltana myöhemmin oli myös toinen keikka samassa paikassa, näitä riittää niin paljon ku vaan jaksaa katsoa.

jamit käynnis.

Perjantaina otin askeleen lähemmäksi aitoa kööpenhaminalaisuutta: hommasin pyörän ja ajoin sillä kouluun! Tää koko pyöräilyhomma on täällä kyllä ihan oma juttunsa, koko liikenne menee aika pitkälti pyöräilijöiden ehtojen mukaan. Vauhti on tajutonta ja säännöt erilaisia ku kotona, mutta hyvin selvisin perille asti, jos nyt ei pientä eksymistä lasketa haha. Minusta ja Taarnby-cykelistä tulee kevään aikana vielä lyömätön parivaljakko.

Tanskan tuntien lisäksi kielikurssiin kuuluu kaikenlaista muuta tekemistä. Perjantaina vuorossa oli luistelu Frederiksbergin jääradalla. Vesisateesta huolimatta vedettiin luistimet jalkaan, jotkut ihan tottuneeseen tapaan, toiset ensimmäistä kertaa elämässään. Totesin sitten siinä jään sijaan aavikoihin totteuneita tyyppejä pystyssä pidellessäni, että luistelemista on ihan hiton vaikea opettaa toiselle, kun itse ei tarvitse yhtään miettiä mitä tekee. Mutta mielettömän hauskaa meillä oli siitä huolimatta ja pahemmilta luistelutapaturmilta vältyttiin haha.

Australia, Ranska ja Suomi luistelemas.

Sunnuntaina paistoi ensimmäistä kertaa aurinko. Herättiin ajoissa, pakattiin eväät ja lähdettiin Christianshavniin piknikille (tammikuussa?) fiilistelemään sateetonta päivää. Poikettiin matkalla Nyhavnin kautta. Se on se vanha satama värikkäine pikkutaloineen, josta kaikissa Kööpenhaminan matkaesitteissä ja turistipostikorteissa on kuva. Tosi kaunis ja suloinen paikka!

ensimmäistä kertaa aurinko!

postikorttien talot livenä.

Christianshavnissa sitten kitarat soi ja lauleltiin ja syötiin eväitä. Oli kiva päivä. Christianshavn on kyllä hämmentävä paikka, uskomatonta, että sellaisen löytää ihan keskeltä kaupunkia. Valokuvia sieltä ei saa ottaa, joten mul ei oo mitään fiilistelykuvia jaettavaksi, mutta käymisen arvoinen paikka ehdottomasti!

Noissa paikoissa käymisen lisäksi en oo pahemmin mitään kunnon kööpenhaminalaisia turistihommia tehty. Toki voileipiä on tullut syötyä, ei niitä turhaan kehuta! Huomenna olis vuorossa turisteilua kansallismuseossa.

päätä isomp voileipä siin.

Ja niin, vähän vielä niistä ensimmäisen viikon vastoinkäymisistä. Vuokraemännän kanssa tuli vähän ongelmia ja oli pakko ruveta etsimään uutta kämppää, sillä sinne en olis voinut jäädä, viikkokin oli jo liian vaikea. Vaikka Frederiksberg olis ollut täydellinen paikka asua, kävi tämän asunnon kohdalla vain tosi huono tuuri. Koska kämppätilanne täällä on tosi surkea, oli tosi ahdistavaa ja stressaavaa joutua tällaiseen tilanteeseen heti alkumetreillä, ku on muutenkin niin hurjasti kaikkea sulateltavaa. Kyllä siinä tuli pari itkuista puhelua kotopuoleen soitettua. Onneksi mukana oli makuupussi ja täällä ihania ihmisiä, jotka auttoi ja huolehti. Ja sunnuntaina sain tänne Meerin, mikä helpotti hulluna! Aloitettiin heti yhdessä ettimään toista paikkaa asua ja kävi ihan uskomaton tuuri. Vasta eilen käytiin katsomassa kämppää ja tänään jo pakattiin kamat ja muutettiin tänne uuteen kotiin, Valbyyn. Et moro vaan Frederiksberg, me ollaan nyt Valbyn flikkoi. Vaikuttaa niin mainiolta, hymyilyttää.

moro Frederiksberg!

Tästä tekstistä tuli nyt ihan typerän pitkä, antteks! Yritän skarpata ja löytää aikaa kirjottaa vähän useammin, ettei kasaantuis näin miljoonaa juttua, mutta ollut nyt vähän hektistä tämä. Ja halaukset niille, jotka muka jaksoi lukea tän kokonaan (= äiti ja Elmiina).