tuntuu ihan huhtikuulta

Kuulumisia täältä Københavnista!

Ajatukset on vähän sunnuntaisumussa, mutta yritän nyt kuitenkin (koska lukemisen tehokasta välttelyä esiintyy näköjään maassa kuin maassa).

Viime viikonloppuun kuului muun muassa tällaista kivaa:

Keikka Mojo Blues Barissa. 

Ihan erinasta paikka, keikkoja melkeen joka ilta, tonne mennään pian uudestaan.

iha onnellinen Mojo:ssa.

Tyylikkään rento tanskalainen sunnuntai ei ole toki mitään ilman, että sen aloittaa brunssilla parhaiden tyyppien kanssa. Tämä on niitä huippujuttuja, joihin voisi ihan tottua tavaksi asti, mut kukkaro voi olla vähän toista mieltä heh. Viime sunnuntai startattiin Kalaset nimisessä raflassa. Ihanan omaperäinen ja jälleen hullun kotoisa mesta, seinät täynnä vanhoja radioita ja ruokakin oikke hyvää (vegaaninutellaa, hoi)!

krammarei.

 

Aikomuksena oli mennä brunssin jälkeen museoon, mut koska kerranki ulkona paistoi aurinko, vaihdettiin suunnitelmat ulkosalla hengailuun. Kierreltiin järvillä ja käytiin Kööpenhaminan yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Puutarha sijaitsee ihan keskustassa, tosi kaunis paikka ja mielettömästi nähtävää. Kierreltiin siellä ja haaveiltiin, miten siisti paikka se on keväämmällä. Ja mikäli näitä näkyjä on uskominen, ei se kevät kovinkaan kaukana voi olla.

  

 Fiilis oli ihan mieletön, keskellä helmikuuta tuntui ihan huhtikuulta! Linnut laulaa ja aurinko nousee joka aamu aikasemmin. Välil ei tarvii edes hanskoja ku on nii lämmin ujujuii. Tuommoset päivät, joita on nyt ollut koko enemmän ja enemmän, laittaa kyllä hymyilemään, ihana Kööpenhamina. Mutta älkää toki liikaa kadehtiko, kyllä täällä edelleen sitä tyypillistä tuulta, (kaato)sadetta ja harmautta piisaa. Ja sillon ei kyllä tunnu huhtikuulta, marraskuulta lähinnä.

Kuluneen viikon aikana

söin ekan Smørrebrødini täällä (ihan hyvää),

tehtiin kurssihommia tällaisten otusten kanssa

(eivät peloista huolimatta purreet, ku pidettiin hännistä kiinni hähä)

 

ja pidettiin Valbyssä Suomi-illallinen! Perunamuusia (tätä olikin jo ikävä aijai), sienikastiketta, "rieskoja", pannukakkua, parhaimpia tyyppejä ja hiton kovaa kiitävä aika. Huippuilta siis, mange tak!

Keskiviikkona alkoi Danish Cinema -kurssi. Oli ihan mielettömän hauskaa ja mielenkiintosta, mutta samalla myös tosi outoa. Kun on tottunut siihen, et omat luennot on aina biologiaa tai tilastotiedettä tai kemiaa tai jotain muuta vakavaa tiedesettiä ja yhtäkkiä istuu kuuntelemassa luennoitsijan puhetta siitä, miten Asta Nielsen oli ensimmäinen oikea elokuvanäyttelijätär ja mitkä elokuvat nimettiin ehdokkaiksi Cannesiin, on vähä ihmeellinen fiilis, et tästäkin voi tienata opintopisteitä haha.

Tanskan kurssin päätyttyä ajattelin, et tanskan opinnot sais mun osalta jäädä siihen. Nyt jälkeenpäin tuli kumminkin semmonen fiilis, et olis hienoa oppia lisää ja osata edes hiukan arkipäivätanskaa, jota uskaltais käyttää täällä elellessään. Alkoi siis kaduttaa moiset päätökset ja hetken mielijohteesta teinkin ilmottautumisen seuraavan tason kurssille. Huomenna alkaa, jeheei. Mut yksi tärkeä sääntö pitää muistaa: tanska ja ruotsi eivät edelleenkään ole sama kieli.

Postiluukku on kolahdellut aika ahkeraan täällä, rakkaimmat kiitokset siis jokaikisestä Suomi-paketista ja -kirjeestä, olette maailman huippuja! Ja jos yhtään tuntuu siltä, et nyt on kommentin paikka tai jos jolle kulle vaihtoon hakijalle tulee mitään kysymyksiä mieleen, niin tänne vaan kaikki, enemmän ku mielellään.

Ajatuksia ja halauksia, 

Sonja