Melkein jo meinas iltaa kohden alkaa harmittaa kaiken maailman raportit ja deadlinet ja vaikeat tilastoanalyysit ja kiukuttelevat word-tiedostot ja kovapäiset peedeeäffät ja epäselvät kyyhkysten ääniraidat ja hajonnut reppu ja pohjaton nälkä.
Mut sit pääsin pääsin kotiin
ja kattokaa ny mitä postimies oli tuonut!
Iha oikeet ruisleipää.
Lähti nälkä, muistin taas aamuisen Bob Dylan Suomeen -onnen
ja samalla unohdin kaikki harmitusasiat.
Mange tak, mor. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti